1. syys 2022 7 min read Historia ja yhteiskunta

5 historian verisintä piiritystä

Piiritys on sotatoimi, johon sisältyy varsinaisten taistelujen lisäksi usein todella paljon inhimillistä kärsimystä.

Piirityksen aikana siviiliväestö joutuu usein olemaan mitättömällä ravinnolla ja pelkäämään erilaisia vakavia tartuntatauteja. Piiritykset ovat myös arvaamattomia tapahtumia ja voivat päättyä todella katastrofaalisesti!

Tässä artikkelissa tutustutaan mielenkiintoisiin ja verisiin piirityksiin, mitä historian aikana on ollut! Voit katsoa artikkelin myös videomuodossa!

Megiddon piirritys

Ensimmäisenä matkataan muinaiseen Egyptiin ja Uuden valtakunnan aikaan! Tuolloin käynnissä oli Magiddon-taistelu, joka oli yksi historian ensimmäisistä muistiin kirjatuista taisteluista.

Taistelussa olivat vastakkain Uuden valtakunnan faarao Thutmosis III:n Egypti ja Kanaaninmaan liittouma, jota johti Kadeshin kuningas.

Egyptin sotilashistorian mukaan nämä kaksi armeijaa kohtasivat Megiddon kaupungin ulkopuolella verisessä yhteydenotossa. Merkillepantavaa on se, että itse faarao Thutmosis III taisteli rintamalla.

Seinämaalaus Karnakin temppelistä // Shutterstock

Thutmosisin kolmannen johtama Egyptin armeija taisteli voitokkaasti, mutta sortui tuhlaamaan aikaa vihollisleirien ryöstelyyn. Samaan aikaan Kanaaninmaan liittouman jäljellä olevat joukot pääsivät takaisin Megiddon kaupungin linnoitusten suojaan.

Tästä seurasi lähteistä riippuen seitsemän tai kahdeksan kuukauden pituinen Megiddon kaupungin piiritys. Lopulta piiiritettävänä olevat kanaaninmaan liittouman joukot joutuivat toteamaan, että heillä ei ole mitään mahdollisuutta Thutmosis kolmannen johtamaa Egyptin armeijaa vastaan.

No piirritettyjen joukkojen antautumiseen vaikutti Thutmosiksen tarjoamat anteliaat ehdot, jossa hän vaati, etteivät piiritetyt joukot nousisi uudelleen kapinaan. Vastapainoksi ketään johtajista ei teloitettu ja Megiddon kaupunki jätettiin koskemattomaksi.

Toisaalta Egyptiläiset saivat kyllä osansa. Heidän haltuunsa päätyi muun muassa 340 sotavankia, 2200 hevosta, 924 sotavaunua. Merkillepantavaa on, että monet panttivangeista olivat lapsia, jotka kuljetettiin takaisin Egyptiin. Tarkoituksena Faaraolla oli kasvattaa heistä Egyptiläisiten näkökulmasta kunnollisia ihmisiä, jotka voisivat aikanansa palata takaisin kotiinsa kunnioittaen Egyptin faaraota.

Tenochtitlanin piiritys 1521

Atsteekkien mahtava valtakunta synvyi vuonna 1428. Tuolloin suuret kaupunkivaltiot Tenochtitlán, Texcoco ja Tlacopan tekivät keskenään sotilaallis-taloudellisen liiton.

Näistä kaupungeista Tenochtitlán oli esikolumbiaanisen Amerikan suurin. Parhaimmillaan siellä asui jopa 400 000 ihmistä. Mielenkiintoista on myös, että nykyään kaupungin paikalla sijaitsee Mexico city, joka on maailman 5 suurin kaupunki.

1492 Kolumbus purjehti ensimmäisenä euroopplaisena Amerikan itäpuolisille saarille. Kolumbun toisella purjeduksella mukana oli myös muun Hernán Cortés.

Cortés aloitti valloitusretket Asteekkien alueella ja saapui lopulta Tenochtitlániin 8.11.1519. Hänen joukoissaan oli vajaat 400 espanjalaista ja liki 7 000 paikallista liittolaista.

Tuolloin Asteekkien valtakuntaa johti kuningas Montezuma II, jolla oli hallinnassaan 5 miljonaan asukkaan imperiumi keskisessä ja eteläisessä Meksikossa.

Kuningas Montezuma tervehti Espanjalaisia ilolla ja vei heidät sisälle kaupunkiin! Oleiltuaan kaupungissa Cortés järkyttyi Asteekkien harjoittamasta uskonnosta, jossa käytettiin muun muassa ihmisuhreja.

Cortés päätti toimia uskonpuhdistajana ja kitkeä kaupungista tällaiset palvelusmenot. Toimet johtivat siihen, että viikko hänen tultuaan kaupunkiin Kuningas Montezuma asetettiin kotiarestiin.

Espanjalaisten ja Asteekkien välit kiristyivät, mikä lopulta johti siihen, että intiaanit ajoivat valloittajat pois kaupungista. Cortésin onnistui kuitenkin koota joukkonsa uudelleen.

Asteekkien Pääkaupungin valloitus aloitettiin toukokuussa 1521 saaren eteläpuolelta. Espanjalaiset katkaisivat juomavedet ja muonareitit. Näiden toimien johdossa piiritettyyn kaupunkiin hiipi hirvittävä nälänhätä. Tässä ei kuitenkaan ollut kaikki. Espanjalaiset olivat tuoneet mukaan lukuisia kulkutauteja, joihin alueen alkuperäisväestö ei ollut sopeutunut. Piirityksen alkamisen aikaan Tenochtitlánin kaupungissa jylläsi Salmonella ja Isorokko.

Alkuperäisväestön kannalta tilanteen toivottomuutta lisäsi se, että heidän aseensa tai sotimistapansa eivät vetäneet vertoja Eurooppalaisille, jotka iskivät kaupunkiin teräshaarniskojen ja tykkien voimalla.

Lopulta 3 kuukautta kestäneen piirrityksen aikana kuoli yli 250 000 Asteekkia. Tilanteesta teki erityisen julman se, että Espanjalaisten rinnalla taisteli paikallista väestöä, jotka nyt olivat suorittamassa oman kansansa murhaa.

Jos muuten keskiamerikan intiaanit kiinnostaa, niin oon tehnyt videon Maya-intiaaneista.

Tyroksen piirritys 332 eaa

Tyros oli suurin ja tärkein foinikialainen kaupunki. Kaupungin vanha osa sijaitsi mantereella, kun taas uusi osa oli rakennettu saarelle, joka sijaitsi 800 metrin päässä rannikosta. Saari oli osittain ympyröity 45 metrin korkuisella muurilla ja siellä sijaitsi kaksi satamaa.

Vuonna 333 eaa. käytiin Issoksen taistelu, jossa Makedonian kunkaan Aleksanteri Suuren johtama makedonialaisista ja kreikkalaisista koostunut armeija kukisti Dareios III:n johtaman persialaisen armeijan.

Tuon taistelun jälkeen Aleksanteri Suuri alkoi valloittaa Foinikian tärkeimpiä kaupunkeja, joista monet antautuivatkin nopeasti. Tyros ei kuitenkaan antautunut ja tämähän ei tietysti ollut Aleksanteri Suuren mieleen.

Makedonian kuningas kuitenkin tiesi, että Tyros oli saatava hallintaan tavalla tai toisella. Tällöin foinikialaisten laivastolla ei olisi yhteen tukikohtaa jäljellä.

Aleksanteri suuren johtaman Makedonian alueet laajimmillaan

Aleksanteri Suuren armeija alkoi piirittää Tyrosta tammikuussa 332 eaa. Strategiana oli rakentaa maapenger, joka tulisi lopulta ulottumaan kaupunkiin saakka. Homma ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaan, sillä Tyroksen laivojen ammukset sekä paikalla riehunut myrky hidasti rakennustöitä. Lopulta paikalle saatiin kuin saatiinkin kaksi 45 metrin korkuista piiritystornia, jotka oli aseistettu katapulteilla.

Tyroksen puolustajat kuitenkin tuhosivat piiritystornin ja hajottivat saaren edustalle rakennetun maapenkereen. Aleksanteri Suurella oli vastassaan tiukempi vastus kun hän ajuksi ajatteli.

Aleksanteri Suuri matkusti pohjoiseen ja hankki itselleen uuden, 223 sotalaivaa käsittäneen laivaston. Samaan aikaan Tyroksen edustalle oli rakenteilla uusi, entistä isompi penger, johon oli sijoitettu uusia piiritystorneja.

Aleksanteri Suuri joukkoineen onnistui saartamaan molemmat saaren satamista laivastollaan. Vaikka katapultit pommittivat kaupunkia nyt monelta suunnalta Tyroksen puolustajat onnistuivat vastataistelussa. He pudottivat kivenlohkareita veteen estäen laivojen pääsyn kaupungin muurin lähelle. Lisäksi he ampuivat palavia nuolia kohti hyökkääjiä.

Lopulta eräs Aleksanteri Suuren laivaston laivan kannelle sijoitettu katapultti onnistui moukaroimaan Tyroksen muuriin suuren reiän ja tunkeutujat pääsivät sisälle kaupunkiin ja valtasivat sen nopeasti.

Tyros vallattiin lopulta nopeasti 7 kuukautta kestäneen piirityksen jälkeen. Kaiken kaikkiaan uhreja oli valtavasti. Tyroksen puolustajat surmasivat huomiota herättävällä tavalla vankinsa.

Lopulta kuitenkin kaupunkingin 40 000 asukkaasta 30 000 myytiin orjiksi ja 8000 teloitettiin.

Jerusalemin piiritys 70

Jerusalemin piiritys tapahtui vuonna 70 ensimmäisen juutalaissodan aikana, joka oli ensimmäinen kolmesta kapinasta jonka juutalaiset aloittivat Rooman valtakuntaa vastaa

Roomalaiset lähestyivät kaupunkia 600 miehen ratsuväki ja tiedusteluosaston voimin. Roomalaisten armeijaa komensi Titus, josta myöhemmin tuli myös Rooman keisari.

Antiikin Rooma ja Kreikka on muuten sellasia aiheita, jota mun tekis tulevaisuudessa mieli käsitellä. Musta niistä ei oo juurikaan suomenkielistät sisältöä täällä tuben puolella.

Tituksen johtaman armeija eteni varomattomasti liian lähelle Jerusalemin muuria. Tällöin kaupungin muurin suojissa piileskelleet juutalaiskapinalliset hyökkäsivät esiin ja saivat ajettua Tituksen armeijan pakoon.

Titus yritti seuraavien päivien aikana muutaman kerran uudestaan murtautua Jerusalemiin, mutta juutalaiset hyökkäsivät raivokkaasti vastaan. Oli siis otettava järeämmät aseet käyttöön!

Titus käski kolme legioonaa lähemmäksi kaupunkia. Heidän tehtävänään oli hakata alueen puut ja rakentaa piiritysmuureja, -ramppeja ja -torneja. Juutalaiset yrittivät raivokkaasti vastustaa roomalaisia, mutta eivät saaneet juurikaan tulosta.

Piiritys jatkui yli viikon ajan. Lopulta juutalaisten puolustus alkoi toden teolla horjua ja vastahyökkäykset vähenivät. Roomalaisten onnistui murtaa Jerusalemin ulompi muuri pohjoisessa ja lännessä ja näin tunkeutua Jerusalemin esikaupunkialueelle. Koko muuri oli vallattu 15 päivää kestäneen piirityksen jälkeen.

Jerusalemin muureilla käytiin verisiä taisteiluita

Tämän jälkeen juutalaiskapinalliset siirtyivät Jerusalemin toiselle muurille raivokkaaseen puolustukseen. Viiden päivän ajan kestäneen armottaman nujakoinnin jälkeen muuriin saatiin aukko ja Tiitus johti ratsuväki- ja jalkaväkiosaston Jerusalemin kaupunkiin. Ilo oli kuitenkin lyhytaikaista, sillä pian kapinalliset pakottivat roomalaiset perääntymään.

Uusi yritys vallata kaupunki seurasi kuitenkin jo neljän päivän kuluttua. Tällöin roomalaiset onnistuivat karkottamaan kapinnalliset myös Jerusalemin toiselta muurilta. Tällöin roomalaiset myös tuhosivat valtavat määrät rakennuksia ja suuren osa muurista.

Kapinalliset eivät suostuneet antautumaan roomalaisille. Kuitenkin monet Jerusalemin siviiliväestöstä olivat peloissaan ja valmiita siirtymään roomalaisten puolelle. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, sillä kapinalliset teloittivat kaikki pakoon yrittävät asukkaat.

Roomalaiset tunkeutuivat koko ajan syvemmälle Jerusalemiin tuhoten suurin piirtein kaiken mikä heidän tielleen osui. Erityisen kova isku juutalaisille oli se, kun roomalaiset valtasivat heidän Suuren temppelinsä.

Roomalaisia sotilaita innosti tieto siitä, että Jerusalemissa olisi valtavasti arvokasta omaisuutta. He ryhtyivät heti ryöstämään temppeliä ja kaupunkia. Jos joku yritti vastustella ryöstelyä, kuolema tuli nopeasti.

Lähes koko kaupunki tuhottiin. Jäljellä jäi van osa temppeliä ympäröivää Länsimuuria. Tämä paikka tunnetaan nykyään nimellä itkumuuri! Kyseessä on nykyään juutalaisten pyhin paikka.

Vain osa länsimuuria jäi piirityksestä jäljelle. Nykyään paikka tunnetaan nimellä Itkumuuri // Shutterstock

Uhreja oli lähes 200 000. Suureen uhrilukuun vaikutti myös valtava pula ruoasta sekä armottomat kulkutaudit. Menehtyneiden lisäksi 35 000 ihmistä myytiin orjiksi. Osa heistä päätyi taistelemaan myöhemmin gladiaattorina hirvittäviä petoja vastaan.

Leningradin piiritys

Leningradin (nykyinen Pietari) piiritystä on pidetty historian pahimpana. Se alkoi kun Natsien armeija katkaisi Leningradin alueen maayhteydet muuhun Neuvostoliittoon etenemällä Leningradin itäpuolelta Laatokan etelärannalle.

Leningradilla oli valtava strateginen merkitys Stalinin johtamalle Neuvostoliitolle. Kaupungissa ollut aseteollisuus ja Neuvostoliiton Itämeren laivasto olisivat olleet valtavia menetyksiä valtiolla.

Ei myöskään saa unohtaa sitä, että Leningradin kukistuminen olisi ollut neuvostokommunismille valtava arvovaltatappio. Kantoihan kaupunki Neuvostoliiton perustaja Vladimir Leninin nimeä. Edellä mainituista syistä neuvostosotilaat olivat saaneet ohjeeksi, että Leningradia piti puolustaa viimeiseen mieheen saakka!

Leningradin piiritys on yksi historian verisimmistä

Saksalaisille Leningradin valtaaminen olisi antanut paremmat edellytykset keskittää voimansa Neuvostoliiton pääkaupunkiin Moskovaan.

Saksalaiset olivat jo piirityksen alkuvaiheessa pyytäneet kahdesti, että suomalaiset osallistuisivat Leningradin kaupungin valtaukseen. Mannerheim torjui kuitenkin nämä pyynnöt perustellen, että Suomen armeija kuihtuisi kokoon, jos se lähtisi taistelemaan Leningradista.

Vaikka Suomi ei varsinaisesti piiritykseen osallistunutkaan, niin osaltaan se vaikeutti Neuvostoliittolaisten oloja Leningradissa. Suomalaiset olivat nimittäin edenneet joukkoineen pohjoisessa Syvärille asti ja näin vaikeuttivat Leningradin huoltoa.

Leningradin piiritys kesti lopulta melkein kaksi ja puoli vuotta ja kuten mä aikaisemmin mainitsin sitä on kuvattu historian pahimmaksi piiritykseksi

Piirityksen alkaessa kaupungissa oli todella vähän ruokatavaraa. Jauhoja oli 14 päiväksi, viljaa 23 päiväksi, lihaa 19 päiväksi ja rasvaa sekä sokeria 21 päiväksi. Selvää on siis se, että Leningradin piirityksen yhteydessä valtavat määrät ihmisiä kuoli nälkään.

Tämän lisäksi talvet olivat kylmiä, eikä asuntojen lämmitystä pystytty aina järjestämään. Piirityksen aikana kymmeniätuhansia ihmisiä myös paleltui hengiltä. Leningradiin ei myöskään tullut piirityksen aikana juoksevaa vettä.

Saksan sotaonni kuitenkin kääntyi viimeistään Stalingradin taistelussa. Stalingradin lisäksi Kurskin taistelu oli valtava tappio Saksalle ja merkittävä voitto Neuvostoliitolle.

Lopullisesti 872 päivää kestänyt Leningradin piiritys päättyi 27. 1.1944.