15. touko 2022 7 min read Historia ja yhteiskunta

Jatkosota - Hyökkäys Neuvostoliittoon

Talvisota päättyi maaliskuussa 1940 rauhansopimukseen Neuvostoliiton kanssa, jonka yritys liittää Suomi kansojensa joukkoon oli onnistuttu torjumaan.

Rauhansopimus Neuvostoliiton kanssa aiheutti kuitenkin suomalaisissa ristiriitaisia tunteita. Vaikka Suomi oli onnistunut säilyttämään itsenäisyytensä, se joutui luovuttamaan Neuvostoliitolla yhteensä 57 000 neliökilometriä maata. Tämä merkitsi sitä, että kaikkiaan 430 000 suomalaista joutui lähtemään evakkoon

Pian saatiin huomata, etteivät Suomen ja Neuvostoliiton välit rauhasta huolimatta palautuneet normaaleiksi. Neuvostoliitto painosti Suomea poliittisesti ja taloudellisesti sekä esitti sotilaallisia uhkauksia.

Talvisodassa Suomi oli taistellut yksin ilman liittolaisia. Sodan jälkeen Suomi haki turvaa Ruotsista, mutta se ei sopinut sen enempää Neuvostoliitolle kuin Saksallekkaan.

Jatkosodan kynnyksellä kesällä 1941 Suomi ei ollut enää yksin, vaan sillä oli aseveljenä Saksa.

Tämä artikkeli kertoo miten Suomi kesäkuussa 1941 päätyi sotaan Hitlerin johtaman Saksan rinnalle.

Haluatko katsoa jutun videomuodossa?

Kaatuneiden muistopäivä

Mun tekemä video jatkosodasta oli suosittu ja sille on toivottu kovasti jatkoa. Tänään 15.5.2022 vietetään Kaatuneiden muistopäivää, joten ajattelin että nyt on Jatkosota-videon aika.

Kaatuneiden muistopäivää vietetään Suomen sodissa tai niiden seurauksena kuolleiden ihmisten muistolle. Lisäksi muistellaan esimerkiksi rauhanturvaoperaatiossa menehtyneitä suomalaisia.

Jos et ole vielä katsonut Talvisota-videota, niin voit katsoa sen alta.

Välirauhan aika

Talvisodan maaliskuussa 1940 päättänyt Moskovan rauha, jota myöhemmin on nimitetty välirauhaksi, ei ollut rauha sanan varsinaisessa pitkäaikaisessa merkityksessä.

Tämä johtui siitä, että Toinen maailmansota oli käynnissä koko ajan eri puolilla Eurooppaa.

Talvisodan jälkeisessä Suomessa oli pulaa kaikesta, sillä Itämeren kauppareitti oli Euroopassa laajenevan sodan vuoksi suljettu. Ratkaisu tähän ongelmaan löytyi pohjoisesta, jossa sijaitsi Suomelle kuuluva Liinahamarin satama

Liinahamarin reitti käsitti maantieosuuden Rovaniemeltä sorapäällysteistä Jäämerentietä pitkin Liinahamariin. Tuo reitti olikin talvisodan jälkeen todella kovassa käytössä.

Suomi oli siis koko ajan poikkeustilassa ja tähtäsikin, että 16 % Suomen väestöstä voitaisiin irrottaa muista tehtävistä armeijan palvelukseen.

Tavalliset suomalaiset pyrkivät kuitenkin jatkamaan niin normaalia elämää kuin mahdollista. Kansalaisten haaveena oli palauttaa Suomi jälleen elinvoimaiseksi kansakunnaksi.

Kuukausi Talvisodan päättymisen jälkeen, Huhtikuussa 1940, Saksa hyökkäsi Tanskaan ja Norjaan ja valtasi maat nopeasti. Toukokuussa vuorossa oli Ranska, jonka pohjoisosan Saksa miehitti. Ranskan eteläosaan muodostettiin Saksan ohjailema Vichyn nukkehallitus.

Saksan aluevaltauksien myötä Neuvostoliiton painostus Suomea kohtaan voimistui. Ensimmäinen vaatimus oli saada takaisin kaikki Karjalankannakselta ja Hangon vuokra-alueelta poisviety sotalaitteisto. Tämän lisäksi Neuvostoliitto esitti vaatimuksen osasta Petsamon Nikkelikaivoksista.

Kesäkuussa 1940 Neuvostoliitto miehitti Baltian maat. Samaan aikaan tapahtui yksi traagisimmista Suomea koskettaneista välirauhan tapahtumista. Tuolloin Neuvostoliittolaiset ampuivat Suomenlahdella alas matkustajakone Kalevan.

Neuvostoliitto myös vaati Ahvenanmaan demilitarisointia ja oikeutta junakuljetuksiin Suomen alueen poikki Hankoon. Sopimus kauttakulusta Itärajalta Hankoniemaan allekirjoitettiin syyskuussa 1940.

Kaiken kaikkiaan Suomi oli todella ahtaalla kahden suurvallan, Saksan ja Neuvostoliiton välissä. Turvaa yritettiin hakea Ruotsista, mutta se ei sopinut Hitlerillä eikä Stalinille. Lisäksi Saksan valloitettua Norjan, ruotsalaisilla oli tarpeeksi tehtävää oman maansakkin varustelussa.

Kesällä 1940 Saksan ja Neuvostoliiton välinen hyökkäämättömyyssopimus oli edelleen virallisesti voimassa.

Myöhemmin syksyllä Neuvostoliiton ulkoministeri Molotov kävi Berliinissä Adolf Hitlerin juttusilla. Tapaamisen tarkoituksena oli saada Hitlerin suostumus siihen, että Neuvostoliitto voisi miehittää Suomen. Hitler ei tähän suostunut.

Neuvostoliitossa ei tiedetty sitä, että Saksassa oli aloitettu salaa Operaatio Barbarossan valmistelu jo kesällä 1940. Saksa oli siis tuossa vaiheessa päättänyt, että se hyökkää Neuvostoliittoon! Salaisissa valloitussuunnitelmissa Suomella oli myös oma osansa.

Saksa aloitti hyökkäyksen Neuvostoliittoon (Operaatio Barbarossa) // Shutterstock

Suomi ja Saksa lähentyvät

Kun Operaatio Barbarossaa alettiin salaa valmistella kesällä 1940 Suomen merkitys Hitlerin silmissä alkoi muuttua. Saksa nimittäin tarvitsi Suomea suurhyökkäyksensä toteuttamiseen. Tämän lisäksi Saksa oli kiinnostunut Petsamossa olevasta Nikkelistä.

Suomi solmikin heinäkuussa 1940 saksalaisen I.G. Farbenindustrien kanssa sopimuksen, jossa Saksalle luvattiin 60 % nikkelin tuotannosta.

Suomi ja Saksa kävivät salaiset neuvottelut yhteistyöstä syyskuussa 1940. Saksalle luvattiin, että se saa kuljettaan joukkojaan Suomen kautta Norjaan. Lisäksi sopimuksessa vahvistettiin jo aikaisemmin tehtyä sopimusta Petsamon nikkelikaivoksesta.

Suomelle Saksa puolestaan tarjosi asepua. Pian Suomeen alkoi virtaamaan niin sotilaita kuin aseitakin.

Saksan apu oli Suomelle käytännössä ainoa vaihtoehto, sillä muita potentiaalisia kumppaneita ei ollut näköpiirissä. Lisäksi Neuvostoliiton jatkuvan painostuksen vuoksi alkoi käydä selväksi, että sota Suomen ja Neuvostoliiton välillä leimahtaisi väistämättä jossain kohtaa uudestaan. Vaikka Suomi olikin selviytynyt Talvisodasta itsenäisenä, monet olivat sitä mieltä, että toisesta sodasta Neuvostoliittoa vastaan Suomi ei selviäisi yksin.

Merkittävää oli myös se, että Saksan rinnalla Suomella olisi mahdollisuus saada takaisin Neuvostoliiton Talvisodassa anastamat alueet.

Suomen Moskovan rauhassa menettämät alueet

Yhteistyö Saksan kanssa syvenekin nopeasti, ja keväällä 1941 Salzburgissa käytiin neuvottelut, joidenka lopputulos oli käytännössä se, että Suomi osallistuu Saksan rinnalla sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Sopimuksen takana seisoivat Suomen armeijan ylipäällikkö C.G.E Mannerheim sekä presidentti Risto Ryti.

Suomi ei kuitenkaan ehdoitta allekirjoittanut sopimusta. Ehtoina oli, että Suomen olisi säilytettävä itsenäisyys ja että Saksan oli hyökättävä Neuvostoliittoon ensin. Suomi liittyisi sotaan vasta sitten, kun Neuvostoliitto aloittaisi varsinaiset sotatoimet.

Erillissota vai Saksan liittolainen

Saksa julisti sodan Neuvostoliittoa vastaan 22.6.1941. Tuolloin Saksan propagandaministeri Joseph Goebbels (Göbbels) ilmoitti, että suomalaiset taistelevat saksalaisten kanssa yhdessä (Im Verein) ja liitossa (Im Bunde). Goebbelsin sanavalinnat yllättivät suomalaiset. Suomen ministeriö julkaisikin tiedonannon, jonka mukaan Suomi oli ainakin toistaiseksi sodan ulkopuolella.

Tämä ei sinänsä enää pitänyt paikkaansa. Ensimmäiset neuvostokoneet olivat nimittäin aloittaneet pommitukset 22.6 kello 6 aamulla. Tämä oli siis muutamaa tuntia aikaisemmin, ennen kuin Goebbels ilmoitti sodasta.

Neuvostoliitto aloitti hyökkäyksensä Suomessa Turun saaristosta, josta se laajeni pian muihinkin laivastokohteisiin. Samana päivänä Neuvostoliitto suoritti lisäksi useita tykistöiskuja itärajalla.

Presidentti Risto Ryti piti 26.6 radiopuheen, joka alkaa seuraavasti.

Suomalaiset kokivat sodan Neuvostoliittoa vastaan omana erillissotanaan, jossa saksalaiset olivat suomalaisten aseveljiä. Suomen osallistumisesta sotaan ei tehty valtiollista sopimusta, mistä syystä Suomi saattoi selittää käyvänsä omaa erillistä sotaansa Neuvostoliittoa vastaan, tarkoituksenaan vallata itselleen takaisin Neuvostoliiton talvisodassa anastamat alueet.

Tämä erosi Saksan siis Saksan näkemyksestä, jossa maat olivat liitossa keskenään.

Myöhemmin on käyty paljon keskusteluja siitä, kuinka tietoisesti ja ponnekkaasti Suomi valitsi aseveljeyden saksalaisten kanssa. Tosiasia oli se, että poikkeusolot olivat edelleen voimassa ja suurvaltapolitiikka kuljetti Suomea mukanaan. Toisaalta nykytulkinta korostaa myös Suomen omaa aktiivisuutta ja pyrkimystä lähentyä Saksan kanssa.

Saksalaiset hyökkäävät pohjois-suomesta

Virallisesti Suomen ja Saksan väliset neuvottelut olivat salaisia. Tästä huolimatta suomalaiset alkoivat vakaasti kesäkuussa 1941 uskoa, että sota on edessä. Suomalaiset olivat myös valmiita uuteen sotaan puoluekannasta riippumatta.

Reserviläisiä alettiin kutsuta koolle henkilökohtaisella kirjeellä 18.6 eteenpäin. Tämä sujui nopeasti ja Suomen armeija saavutti taisteluvalmiuden viikossa. Armeijan vahvuus oli lotat ja ilmavalvontahenkilöstö mukaan luettuna 630 000 ihmistä. Suomen armeija oli siis suurempi ja vahvempi, mitä se oli ollut talvisodan aikana.

Varsinkaan Lottien roolia ei voi väheksyä Suomen sodissa! Mä oon tehny aiheesta kokonaisen videon, joten tsekkaa se myös ihmeessä!

Uuteen sotaan lähdettiin sillä ajatuksella, että siitä tulisi lyhyt ja syksyyn mennessä taistelut olisivat jo ohi.

Jatkosodan alkamispäivän voidaan ajatella olevan sama päivä, jolloin Saksa julisti sodan Neuvostoliittoa vastaan ja puna-armeijan koneet pommittivat Suomen laivastokohteita.

Jatkosota siis kytkeytyy hyvin vahvasti Saksan toimiin Neuvostoliittoa vastaan. Toisin sanoen taistelut Suomessa olivat saksalaisille eräänlainen Operaatio Barbarossan sivuhaara.

Pari päivää myöhemmin, 25.6, neuvostokoneet pommittivat 19 paikkakuntaa Etelä-Suomessa. Pommituksiin osallistui yhteensä 500 puna-armeijan konetta, josta suomalaiset onnistuivat ampumaan alas 23.

Suomi julisti Neuvostoliitolle sodan 26.kesäkuuta. Saksalaisin asein varustautunut armeija oli aivan erilaisessa iskukyvyssä kuin Talvisodan alkaessa marraskuussa 1939.

Suomi ja Saksa olivat sopineet, että Saksa oli vastuussa hyökkäyksestä pohjoisessa. Rajalinjaksi valikoitui Oulunjoen vesistö. Pohjois-suomessa vastuun otti Saksalaisten Lapin armeija, jonka vahvuus oli noin 70 000 miestä. Tämän lisäksi saksalaisille alistettiin pohjois-Suomessa toiminut suomalainen armeijakunta. Eräs syy tähän oli se, että suomalaiset halusivat olla mukana kun vallataan takaisin Sallan ja Kuusamon alueita.

Suomalaisten ja saksalaisten yhteisöt sotatoimet käynnistyivät pohjoisessa jo kesä-heinäkuun vaihteessa kun Saksan vuoristoarmeija Norwegen aloitti hyökkäyksen Petsamosta kohti Murmanskia. Tavoitteena pohjoisen armeijalla oli vallata Murmanskin alue ja osa Kuolan niemimaata.

Pohjoisen hyökkäys ei kuitenkaan ollut kovin voitokas ja saksalaiset kokivatkin juuri siellä ensimmäiset suuret tappionsa Operaatio Barbarossan tiimoilta. Pohjoisen armeija pääsi pohjoisessa suurin piirtein vanhan rajan tuntumaan, mutta tavoitteista jäätiin kauas.

Suurhyökkäys Laatokan karjalassa

Suomen armeijan suurhyökkäys alkoi Laatokan karjalassa 10.7. Hyökkäyksen kärkenä eteni Eversti Ruben Laguksen komentama 1. jääkäriprikaati, joka saavuttikin Laatokan rannat vain muutamassa päivässä.

Jatkosota eteni Suomen kannalta nopeasti ja voitokkaasti ja Sortavalan valtausta yritettiin heti heinäkuun alussa. Lopulta erinäisten järjestelyn jälkeen hyökkäys kaupunkiin onnistui elokuun puolivälissä. Kaupungin valtaus sujui siististä, eikä Sortavalaan jouduttu kohdistamaan ollenkaan tykistökeskityksiä.

Elokuun loppuun mennessä kenraaliluutnantti Erik Heinrichsin komentama Karjalan Armeija oli saavuttanut Talvisotaa edeltäneet rajat.

Viipurin valtaaminen oli erityisen voitokas. Suomalaiset onnistuivat motittamaan Viipurin neuvostojoukot Porlammen-Sommeen alueella.

Tämän motin katsotaan olevan Suomen sotahistorian suurin saarros. Tästä onnistuneesta motituksesta suomalaiset saivat myös itselleen merkittävän sotasaaliin.

Miekantuppipäiväkäsky

Kun Suomen armeija oli valloittanut Talvisodassa menetetyt alueet, sen tavoitteeksi muodostui valloittaa kolme kannasta, jotka olivat Karjalan kannas, Äänisen kannas ja Vienan kannas. Vienan kannaksen valloittamisesta luovuttiin myöhemmin ja tavoitteeksi asetettiin Maaselän kannas.

Hyökkäystä yli vanhojen rajojen edelsi Mannerheimin miekantuppipäiväkäsky, jossa oli mainintoja Suur-Suomesta. On syytä mainita, ettei koko Suomen poliittinen kenttä jakanut Mannerheimin kanssa samoja ajatuksia.

Miekantuppipäiväkäskyssä, joka annettiin 11.7, Mannerheim viittasi vuoden 1918 Miekkavalaan, jossa Mannerheim totesi seuraavaa:

En pane miekkaani tuppeen ennen kuin kaikki linnoitukset ovat meidän käsissämme, ennen kuin laillinen järjestys vallitsee maassa, ennen kuin viimeinen Leninin soturi ja huligaani on karkotettu niin hyvin Suomen kuin Vienan Karjalastakin...

Miekantuppipäiväkäskyllä Mannerheim halusi vastata kritiikkiin ja lupasi toteuttaa Miekkavalassa antamansa lupauksen.

Itä-Karjalan liittämistä Suomeen perusteltiin myös sotilaallisilla syillä. Suomen sodanjohto oli sitä mieltä, että kolmen kannaksen linjaa oli helpompi puolustaa kuin aikaisempaa, Moskovan rauhan mukaista, rajaa.

On myös huomiotava se tosiseikka, että uusien aluevaltauksien myötä Suomi saisi käyttöönsä merkittävät luonnonvarat.

Kaikki sotilaat eivät kuitenkaan purematta nielleet Suomen uusia alueellisia tavoitteita. Varsinkin Karjalan kannaksella vanhan rajan ylittäminen aiheutti joukkokieltäytymisiä. Syynä tähän oli esimerkiksi se, että miehillä oli huoli perheidensä toimeentulosta jos he itse olisivat sidottuna sotaan. Kieltäytyneitä sotilaita puhuteltiin ja kenttäoikeudenkäyntejä suoritettiin! Yhtäkään kuolemantuomiota ei kuitenkaan annettu.

Seuraavassa artikkelissa Suomi lähtee ylittämään vanhat rajat.