Kuuban ohjuskriisi
Lokakuussa 1962 ihmiset sekä idässä, että jännessä jännittivät syttyykö kolmas maailmansota. Tähän oli syynä se, että Jenkeille oli paljastunut satelliittikuvista Neuvostoliiton rakentama ydinohjustukikohta Kuubaassa
Kylmä sota oli hetkessä vaarassa muuttua todella tulikuumaksi. Pahimmillaan täysimittaisen ydinsodan puhkeaminen Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välille olisi merkinnyt sitä, että koko maapallo olisi tuhoutunut asuinkelvottomaksi.
Tämä artikkeli kertoo, miten päädyttiin tilanteeseen, jota on nimitetty ihmiskunnan vaarallisimmaksi päiväksi.
Rautaesirippu laskeutuu
Ennen kuin voidaan paneutua Kuuban ohjuskriisiin, on tarkasteltava, miten tilanteeseen ylipäätänsä jouduttiin!
Toinen maailmansota päätyi Natsisaksan tappioon. Maan kohtalo oli sodan voittajien käsissä, jotka päättivät jakaa Saksan Itäiseen ja läntiseen miehitysvyöhykkeeseen. Näitä vyöhykkeitä sitten valvoivat Neuvostoliitto sekä liittoutuneet, joihin kuului Yhdysvallat, Britannia ja Ranska.
Sodan voittajilla ei ollut yhteistä käsitystä siitä, miltä kahtia jaettu Saksa tulisi tulevaisuudessa näyttämään. Länsi-Saksassa alkoi nopeasti uudelleenrakentaminen, kun taas idässä Josif Stalin keskittyi viemään pois kaiken arvokkaan sodan runtelemasta Itä-Saksasta. Toisin sanoen Stalinia ei hirveästi jälleenrakentaminen kiinnostanut.
Idän ja Lännen erot alkoivat näkyä yhä selvemmin ja välit viilentyivät nopeasti!
Ydinvarustelu
Yhdysvaltojen käyttämät Ydinaseet Hiroshimassa ja Nagasakissa olivat ratkaisevassa roolissa toisen maailmansodan päättymisessä.
Yhdysvaltojen käytettyä atomipommia, aseesta tuli hetkessä merkittävä suurvaltojen valtatsapainoa määrittävä tekijä. Vaikka Neuvostoliitossa oli jo tässä vaiheessa käynnissä oma ydinaseprojekti, niin Yhdysvaltojen pudottamat pommit Hiroshimaan ja Nagasakiin saivat Stalinin nopeuttamaan Neuvostoliiton ydinaseohjelmaa merkittävästi.
Neuvostoliiton ensimmäinen ydinraktori käynnistyi ensimmäisen kerran Moskovassa joulukuussa 1946. Kyseessä oli pienehkö reaktori, jolla testattiin esimerkiksi Uraanin puhtautta.
Pian Itä-Uralilla sijaitsevaan Tšeljabinskin kaupunkiin rakennettiin ydinreaktori plutoniumin laajamittaista tuotantoa varten. Kyseinen reaktori saatiin toimivaan täydellä teholla vuodesta 1948 alkaen ja pian neuvostoliitto sai tuotettua tarpeeksi plutoniumia, että se voisi rakentaa oman ydinaseensa.
Vaikka Neuvostoliitto oli alussa Ydinasekilpailussa selkeästi tappiolla, niin jo 50-luvulla saavutettiin tilanne, jossa valtioiden välinen ydinsota olisi varmuudella johtanut kummankin osapuolen täydelliseen tuhoon!
Ydinasekilpailu oli siis hyvin nopeasti paisunut epätodellisiin mittasuhteisiin ja tahti kiihtyi entisestään
Sikojenlahden katastrofaalinen maihinnousu
Kuunbssa elettiin 1950-luvun loppupuolella myrskyisiä aikoja. Kapinallisjoukkoja johtanut Fidel Castro syrjäytti vuonna 1959 Kuuban diktaattori Batistan. Samalla Kuuba muuttui sosialistiseksi valtioksi.
Oli selvää, että tämä ei miellyttänyt Yhdysvaltoja, joka oli aikaisemmin tukenut Batistaa! Harmia yhdysvalloille aiheutti myös se, että tultuaan valtaan Fidel Castro solmi nopeasti diplomaattiset ja kaupalliset suhteet Neuvostoliittoon!
Pian Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA aloittikin valmistelut Kuuban valtausta varten. Presidentti John F. Kennedy tuki valtaussuunnitelmia. Hänellä oli kuitenkin ehtona, että valtaukseen osallistuvat joukot koostuisivat entisistä kuubalaisista, jotka CIA sitten kouluttaisi.
Maihinnousu alkoi 17.4.1961, mutta päättyi nopeasti. Castron joukot kukistivat maihinnousseet joukot jo 20. huhtikuuta mennessä. Maihinnousseista joukoista 1202 henkilöä jäi vangeiksi ja 118 sai surmansa. Tappioita oli myös Castron johtamien kuubalaisten puolella. Kaatuneita oli 176 ja yli 4000 haavoittui.
Torjuttuaan valtausyrityksen Fidel Castro ilmoitti, että pari vuotta aikaisemmin ollut Kuuban vallankumous oli ollut luonteeltaan sosialistinen. Samalla Castro julistautui marxisti-leninistiks
Sikojenlahden tappion johdosta Amerikan valtioiden järjestö erotti Kuuban Yhdysvaltojen painostuksesta tammikuussa 1962. Tämän jälkeen Kuuba asetettiin täydelliseen kauppasaartoon!
Epäonnistuneen maihinnousuyrityksen jälkeen sekä Kuubassa, että Neuvostoliitossa uskottiin yleisesti, että Yhdysvallat valmisteli jo uutta maihinnousua Kuubaan.
Ydinkärjet uhkaavat Moskovaa ja Washingtonia
Yhdysvallat oli vuonna 1959 Turkin kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti sijoittanut kesästä 1961 alkaen 15 kappaletta keskimatkan PGM-19 Jupiter-ydinohjuksia Turkkiin.
Tämä tarkoitti sitä, että näiden ydinohjusten turvin Yhdysvalloilla olisi halutessaan mahdollisuus erittäin nopeasti iskeä Neuvostoliiton merkittäviin asutus- ja sotilaskeskuksiin. Samanlaisia Jupiter ydinohjuksia oli Naton avustuksella sijoitettu myös Italiaan.
Neuvostoliiton tuolloinen kommunistipuolueen pääsihteeri eli Neuvostoliiton tosiallinen johtaja Nikita Sergejevitš Hruštšov kehitti nerokkaan suunnitelman.
Suunnitelmassa Neuvostoliitto, vastauksena Yhdysvaltojen Eurooppaan sijoittamille ydinohjuksille, sijoittaisit omat keskimatkan ohjuksensa Kuubaan. Näiden ohjusten avulla Neuvostoliitto pystyisi tiukan paikan tullen iskemään nopeasti Yhdysvaltojen strategisiin kohteisiin.
Tämä oli myös Fidel Castron mieleen, sillä hän uskoi ohjusten tuovan turvaa Kuuballe. Toisin sanoen Castro arvioi, että Neuvostoliittolaisten ydinohjusten turvin Yhdysvallat eivät enää uskaltaisi hyökätä Kuubaan!
Operaatio Anadyr
Kokenut Neuvostoliiton ulkoministeri Andrei Gromyko varoitti esimiestään, että ydinohjukset kuubassa aiheuttaisivat hyvin todennäköisesti vakavan maailmanpoliittisen kriisin.
Hrushtshov oli kuitenkin itsepintainen kaveri, eikä Andrei Gromykon varoitukset saaneet hänen mieltänsä muuttumaan. Niimpä Ydininsinööri Anatoli Burlov astui saapui Kuubaan 19.7.1962. Hänen mukanaan Neuvostoliittolaisissa kauppalaivoissa oli saapunut Kuubaan myös 10 000 neuvostosotilasta.
Kyse oli todella salaisesta, Anadyr nimisestä operaatiosta. Neuvostosotilaat olivat piilotelleet kauppalaivojen lastiruumassa ja nousseet kannelle vain öisin. Myös lastin purku Kuubassa tapahtui öiseen aikaan merkittävien turvatoimien ympäröimänä.
Ydininsinööri Anatoli Burlovilla oli edessään nyt tärkeä tehtävä. Hänen tulisi selvittää, mikä olisi sopiva paikka Neuvostoliittolaisten ydinaseiden laukaisualustoille. Sopiva paikka löytyikin Santa Cruz de los Pinosin tasangolta.
Parissa viikossa paikalle nousivat parakit 3000 sotilaalle. Lisäksi alueelle rakennettiin laukaisualustojen lisäksi ohjussiilot ja omat sähkölaitokset.
Neuvostoliiton toimet paljastuvat Yhdysvalloille
Vaikka Neuvostoliitto pyrki toimimaan salassa, Yhdysvaltain U2-tiedustelukone kuvasi 14.10.1962 ydinaseiden laukaisualustat. Kuvat analysoitiin CIA:n toimesta ja esiteltiin 16.10 presidentti Kennedylle.
Kennedy oli nyt todella tiukan paikan edessä. Saatuaan tiedon laukaisualustoista hän kutsui välittömästi koolle kansallisen turvallisuusneuvoston, johon oli kutsuttu lisäksi muita kriisin kannalta merkittäviä henkilöitä. Myöhemmin tästä joukosta tuli Yhdysvaltain turvallisuusneuvoston johtoryhmä.
Tämän ryhmän oli nyt ratkaistava, miten he reagoisivat siihen, että Ydinaseita oltiin sijoittamassa 150 kilometrin päähän Yhdysvaltain rannikosta. Tehtävä ei todellakaan ollut helppo!
Yhdysvaltain armeijan Kenraali Maxwell D. Taylor ja armeijan esikuntapäälliköt vaativat yksimielisesti täysimittaista hyökkäystä Kuubaan. He esittivät tärkeimmäksi tavoitteekseen Fidel Castron syrjäyttämisen vallasta. He ajattelivat, että Neuvostoliitto ei tulisi reagoimaan tähän hyökkäykseen millään tavalla.
Presidentti Kennedy oli kuitenkin eri mieltä. Hän ymmärsi, että vaikka Neuvostoliitto ei toimisikaan Kuubassa, se saattaisi tehdä Iskun Berliinissä. Tämä tarkoittaisi sitä, että Yhdysvaltojen olisi vastattava tähän iskuun ydinaseilla. Toki mahdollista oli myös se, että Neuvostoliitto olisi ehtinyt käyttää ydinaseita ensimmäisenä.
Kuuban saartaminen
Seuraavat päivät olivat Yhdysvaltojen presidentti Kennedylle ja muille turvallisuusneuvoston johtoryhmäläisille tuskaisia.
18.10 Kennedy keskusteli Neuvostoliiton ulkoministeri Andrei Gromykon kanssa. Kyseessä ei ollut varsinainen kriisipalaveri, sillä Neuvostoliitto ei vielä tässä vaiheessa ollut perillä siitä, että Jenkit olivat havainneet ohjusten laukaisualustat.
Palaverissa Gromyko vakuutteli Kennedylle, että Neuvostoliitto oli vain avustamassa Kuubaa puolustustarkoituksissa.
Yhdysvaltojen johdolle oli jo tässä vaiheessa syntynyt ajatus Kuuban saarrosta. Toisaalta Jenkkien Ilmavoimien komentaja Curtis LeMay oli ilmoittanut, että lentokoneet olisivat kolmessa päivässä valmiit ilmaiskuun Kuubassa. Kennedyn ei tarvitsisi tehdä muuta, kuin antaa lähtökäsky.
Kennedy ilmoitti, että hän keskustelee Yhdysvaltain kongressin johtajien kanssa mahdollisesta saarrosta tai vaihtoehtoisesta ilmailmaiskusta. Tilanne oli edelleen auki, sillä Kenendy pyysi puheluonnokset molempiin vaihtoehtoihin.
22.10 Kennedy piti televisiossa puheen, jossa hän kertoi ohjuksista Kuubassa sekä siitä, että Yhdysvallat tulisi toteuttamaan Saartorenkaan Kuuban ympärille. Tässä vaiheessa tiedossa oli, että ainakin parikymmentä neuvostoalusta oli parhaillaan matkalla Kuubaan.
Oli selvää, että tavalliset ihmiset Yhdysvalloissa pelkäsivät henkensä edestä.
Tilanne Kuuban ympärillä kiristyy
Kennedyn puhetta seuranneena päivänä varmistui, että Kuubaa lähestyi 26 Neuvostoliittolaista alusta. Näistä ensimmäiset olivat pian tulossa jo Yhdysvaltojen perustamalla saartorenkaalle.
Kennedylle oli selvää, että kaikkea turhaa provokaatiota olisi vältettävä. Niimpä hän asettui itse valvomaan operaatiota.
Neuvostoliiton omat ja Kuuban joukot olivat nyt lähes varmoja, että Jenkit tulisivat hyökkäämään Kuubaan. Tilanne saarella oli lievästi sanottuna kireä, sillä jenkkien lentokoneet lensivät matalalla saaren yllä ja horisontissa näkyivät USA:n merivoimien saartoalukset.
Tilanne kiristyi myös Yhdysvalloissa äärimmilleen, sillä oli havaittu, että Neuvostoliiton rahtialusten saattajina oli sukellusveneitä. Kennedy antoi luvan pudottaa syvyyspommeja sukellusveneiden lähettyville.
Eräs näistä sukellusveneistä, B-59 ei ollut olluyt yhteydessä Moskovaan moneen päivään. Aikaisemmin sukellusveneen miehistö oli onnistunut kuuntelemaan Yhdysvaltain siviiliradiolähetyksiä, mutta Yhdysvaltojen perustaessa saartorengasta se oli joutunut painuvaan syvyyksiin kaikkien signaalien ulottumattomiin!
Sukellusveneen miehistö ei siis tiennyt, oliko sota Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä puhjennut. Tilanteesta teki melko kuumattavan se, että sukellusvene B-59:llä oli lupa laukaista ydintorpedo, jos sitä kohtaan kohdistettaisiin sotilaallisia toimia.
Sukellusveneen kapteeni Valentin Grigorievich Savitsky oli vahvasti sitä mieltä, että sota oli alkanut ja olisi halunnut laukaista torpedon. Laukaisuun kuitenkiin vaadittiin kolmen sukellusveneessä olevan upseerin suostumus.
Sukellusveneosaston komentaja Vasili Arhipov oli lopulta se henkilö, joka esti täydellisen katastrofin. Hän oli ainoa kolmesta upseerista, joka vastusti torpedon laukaisua.
Lopulta hän sai myös suostuteltua Savitskin nousemaan pintaan ja odottamaan Moskovasta tulevia käskyjä. Sukellusvene B-59 nousi lopulta pintaan Yhdysvaltojen sotalaivojen keskelle.
Tämän jälkeen ohjelmassa olikin paluumatka Neuvostoliittoon!
Neuvostoliitto syytti Yhdysvaltoja provokaatiosta
Jenkkien pystyttämä saarto Kuuban ympärillä tulkittiin Neuvostoliitossa provokatiiviseksi toimeksi. Lisäksi Neuvostoliiton YK-lähettiläs Valerian Zorin ilmoitti YK:n turvallisuuskokouksessa 25.10, että Neuvostoliitto ei ollut toimittanut ohjuksia Kuubaan.
Tilanne seurattiin tässä vaiheessa ympäri maapalloa ja esimerkiksi Kiinan kommunistipuolue tiedotti, että 650 miljoonaa kiinalaista miestä ja naista seisoi tukevasti Kuuban rinnalla.
26.10 Kennedy ilmoitti Yhdysvaltain turvallisuusneuvoston johtoryhmän kokouksessa, että vain maininnousu Kuubaan pysäyttäisi Neuvostoliiton ydinohjukset. Onneksi kokous kuitenkin tuli siihen lopputulokseen, että maihinnousua ei toistaiseksi suoriteta. Sen sijaan päätettiin jatkaa sekä sosilaallista, että diplomaattista painostusta.
Samana päivänä, eli 26.10, Fidel Castro oli lähettänyt sähkeen Hrushtshoville, jossa hän ponnekkaasti vaati, että Neuvostoliitto valmistautuisi ensi-iskuun.
Vielä samaisen päivän iltana Hrushtshovilta saapui illalla henkilökohtainen viesti Kennedylle. Tässä viestissä Hrushtshov ilmoitti, että Neuvostoliitto purkaisi kaikki Kuubassa olevat tukikohdat, jos jenkit lupaisivat olla yrittämättä saaren valtaamista.
Vaikka hetken näyttikin siltä, että kriisi oli lauennut, niin todellisuudessa se oli vasta tyyntä myrskyn edellä.
Ihmiskunnan vaarallisin päivä
Lokakuun 27. päivää vuonna 1962 on yleisesti pidetty ihmiskunnan vaarallisimpana päivänä. Kennedy ei ollut ehtinyt vastaamaan mitään Hrushtshovin viestiin, kun Moskovasta saapui jo uusi, entistä tiukkasävyisempi viesti!
Neuvostoliitto lisäsi tässä viestissä vaatimuksiaan ja ilmoitti, että Yhdysvaltojen olisi vedettävä pois ohjuksensa Turkista.
Lisäksi Yhdysvalloissa oli tiedossa, että Kuubassa olevia laukaisualustoja saatettiin toimintakuntoon erittäin ripeällä vauhdilla.
Kuin pisteeksi i:n päälle Yhdysvaltalaisen majuri Rudolf Andersonin ohjaamna U-2F vakoilulentokone ammuttiin alas Kuuban yllä. Kyseisessä selkkauksessa Anderson menetti henkensä.
Tämän isäksi Moskovaan oli tullut tieto Siperiaan tunkeutuneesta toisesta vakoilukoneesta.
Illalla presidentti Kennedyn veli, Yhdysvaltain oikeusministeri Robert Kennedy tapasi Neuvostoliiton Yhdysvaltain-suurlähettilään Anatoli Dobryninin. Robert Kennedy ilmoitti Dobrynille, että jos Neuvostoliitto postaisi ohjukset Kuubasta YK:n valvonnassa, Yhdysvallat lupaisi olla hyökkäämättä Kuubaan!
Tämän lisäksi Robert Kennedy lupasi epävirallisesti, että Turkkiin sijoitetut Jupiter-ydinohjukset purettaisiin puolen vuoden sisällä. Koska kyseessä oli epävirallinen lupaus, sitä ei saanut julkaista missään muodossa!
Lopuksi Robert Kennedy antoi Neuvostoliitolle aikaa ilmoittaa vastauksensa seuraavaan päivään mennessä.
Hrushtshov ei odottanut seuraavaan päivään, vaan antoi vastauksensa heti. Neuvostoliitto suostui ehtoihin. Syyksi Hrushtshov ilmoitti että näin voitiin estää "maailmanlaajuinen tulitaistelu ja Kuuban vallankumouksen kaatuminen"
Sopimuksen mukaisesti Yhdysvallat ja Neuvostoliitto luopuivat toistensa lähialueilla sijaitsevista ohjuksista. Lisäksi Yhdysvallat sitoutui olemaan miehittämättä Kuubaa ilman suoraa provokaatiota.
Ydinsodan ehkäisemiseksi maiden johtajien välille perustettiin kuuma linja., jotta tulevaisuuden kriiseissä yhteydenpito sujuisi hieman paremmin!
Vallalla on yleisesti ollut väärinkäsitys, että kyseessä oli puheyhteys. Yhteys oli kuitenkin kaukokirjoitinyhteys eli teleksi.
Kuumaa linjaa käytettiin ensimmäisen kerran 1967 kuuden päivän sodan aikana, mutta se on jo sitten uuden artikkelin aihe.
Lähteitä ja tutkittavaa
https://www.history.com/news/cuban-missile-crisis-timeline-jfk-khrushchev
https://historianet.fi/sota/kylma-sota/pikaopas-kuuban-kriisi
https://historianet.fi/sota/kylma-sota/kylma-sota-mika-oli-kuuma-linja
https://historianet.fi/sota/kylma-sota/6-syyta-siihen-etta-kylma-sota-ei-kuumentunut
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008657895.html
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kilpavarustelu
http://www.havina.net/fi/52/neuvostoliiton-tie-ydinasevallaksi.html
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sikojenlahden_maihinnousu
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/201611262200032580