Lotta Svärd

Suomen itsenäinen taival alkoi 6.12.1917 kun Eduskunta hyväksyi Suomen itsenäisyysjulistuksen. Nyt reilu 100 vuotta myöhemmin itsenäisen Suomen tarina hakee vertaistaan.

Ilman vastoinkäymisiä Suomi ei kuitenkaan ole selvinnyt. Itsenäisyysjulistuksen jälkeen Suomea on kohdannut niin sisällissota, talvisota ja jatkosota.

Tämä video kertoo Itsenäisen Suomen tarinan hieman erilaisesta näkökulmasta kuin tavallisesti. Tämä artikkeli on ilo ja kunnia tehdä kauapallisessa yhteistyössä Lotta Svärd -säätiön kanssa.

Itsenäisen Suomen alkutaival

6 joulukuuta 1917 eduskunnan porvallinen enemmistö hyväksyi Svinhufvudin senaatin ehdotuksen julistaa Suomi itsenäiseksi valtioksi.

Itsenäisen Suomen alkutaival ei kuitenkaan ollut helppo. Ensimmäinen Maailmansota ja Venäjällä tapahtunut vallankumous lisäsivät työttömyyttä, ruokapulaa ja hintojen nousua myös Suomessa. Samalla yhteiskunta alkoi jakautua selkeästi kahtia.

Suomessa järjestettiin yhä enenevissä määrin mielenosoituksia ja lakkoja. Tämän lisäksi maassa oli tuhansia venäläissotilaita. Tämä kaikki huoletti Suomen porvaristoa ja järjestyksen ylläpitämiseksi erilaiset ryhmät alkoivat perustaa omia joukkojaan. Näin syntyivät porvariston suojeluskunnat ja työväestön punakaartit.

Vuoden 1918 sisällissodan jälkeen Suomessa oli voittajia ja häviäjiä. Suojeluskuntatoiminta oli innostanut mukaan maanpuolustustyöhön myös naisia, joiden tehtäväksi tuli huolehtia oman paikkakunnan suojeluskunnan saattamisesta toimintavalmiiksi. Alussa tämä tarkoitti ennen kaikkea vaatetusta.

Vuonna 1919 lopulla suojeluskunnan naisosastoja oli jo lähes 200. Suojesluskuntien ylipäällikkönä toiminut Didrik von Essen alkoi suunnitella valtakunnallista naisyhdistystä. Tämän tarkoituksena oli yhdistää suojeluskuntien naisosastojen toiminnat.

Lopulta vuonna 1921 naisosastojen yhdistyminen tapahtui ja yhdistysrekisteriin merkittiin yhdistys nimeltä Lotta-Svärd.

yhdistys sai nimensä Johan Ludvig Runebergin kirjoittaman teoksen, Vänrikki Stoolin tarinoiden, innoittamana. Teoksessa on runo, joka kertoo sotilaan vaimosta Lotta Svärdistä.

Lottien aatemaailma ja käytännöt (1920 ja -30 luku)

1920-luvulla Suomen väkiluku kasvoi 3,4 miljoonaan ja kaupunkikulttuuri kehittyi muun Euroopan tapaan, mutta sitä suurin osa suomalaisista asui edelleen maaseudulla.

Uuden vuosikymmenen käynnistyessä kansalaissopu oli vielä kaukainen haave. Viimeiset punavangit vapautettiin vasta 1926. Lisäksi yhteiskuntasopua heikensivät kielikiistat suomen- ja ruotsinkielisen väestön kesken.

Sekä Lotta Svärd että suojeluskuntajärjestö olivat talonpoikaisia järjestöjä, ja niiden jäsenistö oli maanviljelijävoittoista keskiluokkaa. Lotta Svärd -järjestössä onnistuttiin välttämään kielijako, ja järjestö kokosi yhteen niin suomen- kuin ruotsinkieliset naiset maanpuolustusaatteen ympärille.

Lotaksi hakeutuvan tuli saada kahden paikkakunnalla tunnetun ja luotetun henkilön suositus. Hakijan tuli olla 17 vuotta täyttänyt ja hyvämaineinen. Hakijan tuli myös sitoutua laillisen yhteiskuntajärjestyksen kannattamiseen. Lottajärjestö ei ollut puoluepoliittisesti sitoutunut, mutta sen aatemaailma kiinnittyi voimakkaasti porvarillisen Suomen arvoihin. Tärkeässä osassa oli kommunismin vastustaminen.

Sitoutuminen valkoisen Suomen aatteelliseen perustaan näkyi myös yhteisen historian vaalimisena. Lotat hoitivat sisällissodan sankarihautoja ja tekivät niille kunniakäyntejä.

On tärkeä huomata, että Lottien maanpuolustustyö oli aseetonta. Tämä juontaa juurensa sisällissodan voittaneen Valkoisen armeijan ylipäällikkö C.G.Mannerheiminiin, joka piti taisteilua rintamalla miesten yksinoikeutena.

Mannerheim odotti naisilta apua sairaanhoidossa, varushuollossa, kotirintaman tehtävissä. Lisäksi naisten tehtävänä oli niiden lohduttaminen, jotka olivat sodassa kokeneet menetyksiä.

Lottajärjestön jäsenyys oli vapaaehtoista, mutta jäseneksi hyväksytyn tuli täyttää käytännön työvelvollisuus. Työilloissa valmistettiin suojeluskuntalaisille varusteita, kuten selkäreppuja ja lumipukuja. Tämän lisäksi paikattiin rikkimenneitä varusteita ja valmistettiin lottapukuja. Jokaisen Lotan tuli suorittaa vähintään 50 tuntia työtä järjestön hyväksi vuoden aikana

Lottajärjestössä työskenneltiin toimialoittain ja ylintä päätäntävaltaa käyttävä keskusjohtokunta antoi tarkat ohjeet jaostojen tehtävistä. Kaikkien lottajärjestön jäsenien tuli kuulua johonkin jaostoon.

Aatemaailman lisäksi, monille oli tärkeä Lottien tarjoamat harrastusmahdollisuudet, jotka olivat moneen muuhun järjestöön verrattuna monipuoliset. Liikuntakasvatus oli myös tärkeä osa lottajärjestön toimintaa. Tavoitteena oli taata kotirintaman paras mahdollinen kestävyys ja rintamalla työskentelevien lottien toimintakyky.

1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä käytiin kovaa keskustelua siitä, oliko naisten sopivaa osallistua kilpaurheiluun. Lotta-järjestö hyväksyi naisten kilpaurheilun naisille sopivissa lajeissa, joita olivat esimerkiksi voimistelu, pesäpallo ja hiihto.

Virallinen Lottapuvun malli hyväksyttiin vuonna 1922. Puku on harmaata puuvillakangasta. Se on pitkähihainen ja siihen kuuluu irrotettava valkoinen kaulus ja valkoiset kalvosimet. Hameen helman tulee olla 25 cm maasta. Juhlatilaisuuksissa käytettiin villakankaista juhlapukua.

Syyskyyssa 1921 hyväksyttiin myös Taitelija Vasströmin suunnitelma Lotta-tunnus, jossa sinistä hakaristiä ja Lotta Svärd -tekstiä ympäröi Suomen vaakunassakin esiintyvät heraldiset ruusut.

Lottajärjestöllä oli myös vuodesta 1928 eteenpäin oma lehti.

Vuonna 1929 Lottajärjestön puheenjohtajaksi valittiin Fanni Luukkonen, joka oli järjestön tunnettu voimahahmo. Hän oli siviiliammatiltaan opettaja ja tämä näkyi hänen johtajuudessaan. Olennainen osa hänen johtajuuttaan oli esimerkkinä toimiminen.

1930-luku

1930-luvun alkaessa elettiin Suomessa niin sanottua ensimmäisen tasavallan aikaa, sillä ollihan Suomi tässä vaiheessa ollut itsenäinen vasta 12 vuotta. 1930-luvulla Suomen tasavallan presidentillä oli laajat valtaoikeudet.

Suomi oli edelleen vahvasti maatalousyhteiskunta ja Vuosikymmentä leimasivat jyrkät vastakohtaisuudet ja poliittiset ääri-ilmiöt. Tällainen oli esimerkiksi Lapuan liike, joka oli vaikutusvaltainen antikommunistinen ja oikeistoradikaali kansanliike.

Rauhan aikana Lottajärjestön yksi tärkeimmistä tavoitteista oli tarjota koulutusta jäsenilleen. Tämä loi pohjan sille, että järjestöllä oli toimintavalmiudet sota-ajan poikkeuksellisissa olosuhteissa.

Lottien koulutustoiminta oli alkanut jo 1920-luvulla. Perustana olivat paikallisosastojen järjestämät kaikille jäsenille tarkoitetut neuvontapäivät. Koulutuspolulla seuraavana olivat piirikurssit, joita järjestettiin aluksi vain lääkintä ja muonitusjaoston jäsenille. Ensimmäinen kansliakurssi järjestettiin 1927.

1930-lovulla Lottien koulutustarjonta laajeni ja monipuolistui voimakkaasti. Ilmavalvontakoulutus alkoi piiritasolla vuonna 1930 ja varusjaoston koulutus kaksi vuotta myöhemmin.

Jaostoissa työskentelevät lotat jaettiin kahteen ryhmään: toimenlottiin ja huoltolottiin. Toimenlottia kutsuttiin myöhemmin kenttälotiksi, jonka velvollisuutena oli lähteä kriisitilanteen sattuessa lottakomennukselle oman paikkakunnan ulkopuolelle, missä ikinä apua tarvittiin.

Lotta-järjestön jäsenmäärä kasvoi voimakkaasti ja oli vuosikymmenen lopussa jäsenien määrä oli noussut jo yli 100 000. Tähän vaikutti myös Lotta-järjestön 8-17-vuotiaille tytöille tarkoitettu pikkulottatoimnta, joka oli aloitettu 1931. Tämän tyttötyön tarkoituksena oli välittää lotta-järjestön keskeistä arvomaailmaa nuorison keskuuteen ja näin kasvaattaa jäsenmäärää.

Lottajärjestölle kävi jo melko varhaisessa vaiheessa, että järjestön taloutta ei voitu rakentaa kestävästi keräystoiminnan varaan. Niimpä Lotat alkoivat pitää tilapäiskanttiineita ja ruokaloita suurtenten yleisötilaisuuksien yhteidessä.

Lottien liiketoiminta kasvoi ja lopulta 1938 Lottien paikallisosastoilla oli jo yli 250 erilaista liikeyritystä.

1930-luvulla Lotilla oli myös hyvät kansainväliset yhteydet. Vapaaehtoisista, maanpuolustuksesta kiinnostuneista naisista muodostui Itämeren rantavaltioita yhdistävä verkosto, johon myös norjalaiset naiset osallistuivat.

Kaiken kaikkiaan 1930 suomalaisten kansallisidentiteetti vahvistui. Tämä huipentui vuonna 1935 Suomen kansalliseepoksen Kalevalan satavuotisjuhlaan!Vuosikymmenen alussa Suomeakin koetellut maailmanlaajuinen lama oli kääntynyt vuosikymmenen lopussa voimakkaaseen talouskasvuun.

Talvi- ja Jatkosota

1930-luvun lopussa Suomi oli joutunut kahden suurvallan, Saksan ja Neuvostoliiton pelinappulaksi maiden keskinäisessä hyökkäämättömyyssopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa.

Tämä johti lopulta siihen, että Neuvostoliitto aloitti talvisodan hyökkäämällä Suomeen 30.11.1939. Talvisota oli lyhyt, intensiivinen tapahtuma, joka kesti ainoastaan 105 päivää päättyen 13.3.1940.

Talvisota merkitse Suomelle suurten sotaponnistelujen lisäksi myös merkittäviä toimia kotirintamalla. Erityisesti naiset kunnostautuivat korvaamalla sotatantereella taistelevia meihiä niin maataloudessa kuin teollisuudessakin. Talvisodan henki eli siis koko väestön keskuudessa. Tämä tarkoitti myös sitä, että Lottavoimat oli sidottu maanpuolustustehtäviin.

Seuraavana vuonna, 25.6.1941, alkoi Suomen ja Neuvostoliiton välinen jatkosota. Suomi aloitti taistelut Saksan rinnalla, mutta sodan pitkittyessä tarve irtautua taisteluista kasvoi.

Tämän videon aihepiiriin ei kuulu talvi- tai jatkosodan tarkempi kuvailu. Kerro ihmeessä kommenteissa, jos haluat nähdä myös näistä omat videot!

Sota-aikana Lotta-koulutuksen painopiste siirtyi kenttälottien erikoiskoulutukseen, johon vaikutti Puolustusvoimien kulloinenkin tarve. Eniten tarvetta oli toimisto- ja viestintätehtävissä sekä lääkinnässä. Lottajärjestön lääkintäjaostossa työskentelevät lotat olivat kaikkein koulutetuimpia järjestön jäseniä.

Sodan jatkuessa lottia tarvittiin jatkuvasti uusiin työtehtäviin muun muassa radisteiksi, kartanpiirtäjiksi, puhelunvälittäjiksi ja esikuntien kansliatehtäviin.

Alussa ongelmana oli se, että lottatyövoimaa ei kyetty ohjaamaan sinne, missä sitä kulloinkin tarvittiin. Lopulta ongelma ratkesi rajatoimistojen perustamisella, jotka pystyivät siirtämään tehokkaasti rivilotan jostakin Sisä-Suomen pienestä maalaiskylästä tehokkaasti ja nopeasti siihen yksikköön, jossa hänen työpanostaan tarvittiin.

Kouluttautumisen lisäksi Lotat pitivät sodan aikana paikallisosastoiden kokouksia ja ompeluiltoja sekä urheilivat. Tärkeää oli myös se, että paikallisosastot pitivät yhteyttä sotakomennuksella olleisiin Lottiin.

Jatkosodan hyökkäysvaihetta seurasi asemasota, joka venyi paljon kuviteltua pidemmäksi. Tämä vaikeutti jaksamista kaikkien keskuudessa. Lisäksi elämää vaikeutti pula niin elintarvikkeista kuin muistakin hyödykkeistä.

Monet komennukselle lähetetyt lotat olivat nuoria naisia ja monet heistä olivat liittyneet Lottiin vasta sotavuosina. Osa rintamalla olleista lotista kärsi fyysisesti tai henkisesti raskaasta työstä ja heikoista majoitusolosuhteista. Myös koti-itävä vaivasi monien mieltä.

Aina jatkosodan alusta vuoteen 1943 julkaistiin myös Kenttälotta-lehteä, joka sisälsi erilaisia tiedotteita sekä viestejä kotirintamalta. Lehti helpotti kenttälottien koti-ikävää ja antoi voimia vaikeassa tilanteessa. Myös uskonto tarjosi monille voimavaroja.

Lottien lukumäärä oli kasvanut koko ajan ja vuoden 1943 jäsenmäärä oli, lottatytöt mukaan laskettuna, 221 613 henkilöä

Kun Neuvostoarmeija aloitti Kannaksella suurhyökkäyksen kesällä 1944 Lotttien voimavaroja koeteltiin entistä enemmän. Heidän olisi pitänyt olla samaan aikaan maataloustöissä, moninaisissa lottatehtävissä ja evakuoimassa Kannaksen siviiliväestöä. Erityisesti haavoittuneiden kasvanut lukumäärä työllisti Lottia.

Jatkosodan päättyessä, 19.9.1944 komennuksella oli noin 19 500 lottaa. Kenttälotat pysyivät edelleen rintamalla aselevon tultua voimaan. Kotirintamalla olevat lotat tekivät erilaisia huoltotöitä. Esimerkiksi Karjalaisia evakoita oli autettava, kun heidän oli toistamiseen jätettävä kotinsa.

Myös Lapista evakuoitiin väestöä Suomen ja Saksan välisen sodan jaloista, joka kesti Syyskuun puolivälistä 1944 aina huhtikuun loppupuolelle 1945.

Vuosina 1939-1944 rintamalla kaatui 66 lottaa. Kotirintamalla 47 lottaa menehtyi ilmapommituksissa. Näiden lisäksi komennuksella saatuun sairauteen kuoli 140 Lottaa.

Suomen Naisten Huoltosäätiö

Suomen ja Neuvostoliiton välinen sota päättyi Moskovan välirauhaan. Tämä välirauhasopimus puuttui suomalaiseen yhdistysmis- ja sananvapauskäytäntöön merkittävällä tavalla ja lukuisia järjestöjä ja yhdistyksiä jouduttiin lakkauttamaan.

Liittoutuneiden valvontakomission vaatimuksesta suojeluskunnat lakkautettiin marraskuussa 1944. Tämä merkitsi myös Lotta-järjestön lopettamista, sillä se oli sääntöjensä mukaan suojeluskuntajärjestön tukijärjestö.

Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut toiminnan loppumista ja huolto- ja avustustyötä jatkettiinkin Suomen Naisten Huoltosäätiön nimissä. Erityisesti haluttiin tukea sotatoimialueelta työtehtävistä palaavia naisia.

Osa naisista palasi lottakomennukselta erittäin vaikeisiin olosuhteisiin. He tarvitsivat apua kiirellisesti esimerkiksi vuokran maksuun, elintarvikeannosten lunastamiseen ja ammatinharjoittamiseen tarvittavien työvälineiden hankkimiseen.

Heti kun Suomen Naisten Huoltosäätiö oli perustettu, alkoivat entisen lottajärjestön piiri- ja paikallisosastot lahjoittaa varallisuutta uudelle säätiölle. Lahjoitusten yhteissummaksi kirjattiin 340 500 markkaa.

Tämän lisäksi Lottajärjestön rajatoimiston voittovaroista siirrettiin Suomen Naisten Huoltosäätiölle kaksi miljoonaa markkaa.

Marraskuussa 1944 lottajärjestön rajatoimiston johtotehtävissä toimineista naisia perusti Työmaahuolto ry:n, joka myöhemmin muutettiin osakeyhtiöksi. Työmäähuollon tehtävänä oli työllistää lottakomennukselta vapautuneita naisia. Alkuvaiheessa Työmaahuolto osallistui Suomen jälleenrakentamiseen hoitamalla valtion jälleenrakennustyömaiden ruokailua.

Lotta Svärd -säätiö perustetaan uudelleen

Vuonna 2004 Suomen Naisten Huoltosätiö muutti nimensä Lotta Svärd Säätiöksi, joka jatkaa yhteiskunnallista huoltotyötä, joka on aina ollut Lottien keskeistä toimintaa. Lotta Svärd -säätiö toiminnan keskiössä on lottien ja pikkulottien kuntouttaminen sekä avustaminen. Kuntoutuksiin ja avustuksiin käytetään vuosittan noin 3,5 miljoonaa euroa. Säätiöllä on vuokra-asuntoja Helsingissä, Espoossa ja Tuusulassa. Vuokratulot ovat omalta osaltaan mahdollistaneet massiiviset vuosittaiset avustukset.

Kuntoutus- ja avustustoiminnan ohella säätiö tukee vapaaehtoista maanpuolustustyötä, jonka keskiössä on arjen turvallisuus.

Tärkeä osa Lotta Svärd -säätiön toimintaa on Tuusulassa sijaitseva Lotta-museo, joka on valtakunnallisesti merkittävä erikoismuseo. Sen tehtävänä on tutkia, säilyttää ja välittää tietoa Lotta Svärd -järjestöstä ja sen jäsenten historiasta.

Jos haluatte nähdä, miltä Lotta-museossa näyttää, niin Siniverkkarimies -niminen Youtube-kanava kävi vierailemassa siellä perheensä kanssa. Kyseessä ei ollut ihan perinteinen vierailu, sillä perhe vietti Lotta-museossa yön.

Tän artikkelin tekeminen oli mulle silmiä avartava kokemus. Lottien tekemä työ historiassa, nykypäivänä ja tulevaisuudessa on niin merkittävää, että se ansaitsee ainakin mun kunnioituksen!

Opitko sää jotain uutta? Kerro omat ajatuksesi kommenttikentässä!