Mitä jos lihansyöjäkasvi syö sinut?

Petteri Mikkonen -

Tiesitkö, että luonto on täynnä salakavalia lihansyöjäkasveja. Viime aikoina lihansyöjäkasveista on tehty paljon tutkimusta ja mitä erilaisimpia kasveja on epäilty lihansyöjiksi. Miltä kuulostaisi esimerkiksi lihansyöjätomaatti tai -peruna?

Virallisen määritelmän mukaan lihansyöjäkasvit ovat sellaisia kasveja, jotka saavat suurimman osan ravinteista pyydystämällä eläimiä. Tyypillisesti lihansyöjäkasvin kitusiin päätyvät hyönteiset ja muut niveljalkaiset.

On olemassa kuitenkin tapauksia, jossa lihansyöjä kasvin syötäväksi on päätynyt sammakoita ja jopa pieniä lintuja. Koska nyt ollaan taas mitä jos -aiheen parissa, niin hypätään suoraan hieman suurempaan kokoluokkaan.

Mitä ovat lihansyöjäkasvit?

Lihansyöjäkasveja on tunnettu jo pitkään. Ensimmäisen kirjallisen tutkielman Hyönteissyöjäkasveista kirjoitti Charles Darwin 1875. Darwin teki muun muassa havainnoin, että vain liikkuvan eläimen liikkeet aiheuttavat kasvin reagoimisen. Tästä hän päätteli, että tämä oli evoluution aikaansaama kyky säästää energiaa ja sivuuttaa todennäköisesti ravitsemattomat ärsykkeet.

Charles Darwin // Shutterstock

Tiukan määritelmän mukaan lihaa syövillä kasveilla on pyydystämiseen erikoistuneet ansat. Tämän lisäksi niillä on myös ruoansulatusnestettä, jolla saalis hajotetaan.

Lihansyöjäkasvit käyttävät ravinnokseen eläimiä tai alkueläimiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että niiden energia olisi peräisin niistä. Saaliseläimet tarjoavat lihansyöjäkasveille osan niiden tarvitsemista ravinteista.

Tavallisesti lihansyöjäkasvit ovat sopeutuneet kasvamaan paikoissa, jossa maaperä on ohut ja heikkoravinteinen. Erityisesti ne viihtyvät soilla ja kielekkeillä, jossa maaperässä on vain vähän typpeä tarjolla.

Lihansyöjäkasveja on runsaasti erilaisia, eivätkä kaikki täytä perinteisiä lihansyöjäkasvin määritelmiä. Varsinaisia, määritelmän mukaisia, lihansyöjäkasveja on löydetty noin 630 lajia.

Lihansyöjäkasveja on monia erilaisia! Kuvassa kannukasvi // Shutterstock

Lihansyöjäkasveista meillä täällä Suomessa tavataan kihokkeja, yökönlehtiä sekä huonekasveinakin tunnetut kannukasvit, tötterölehdet ja kärpäsloukut.

Artikkelin alussa mainitsin myös hurjan lihansyöjäperunan. Peruna erittää tahmeaa eritettä, jonka tarkoituksena on karkoittaa tuholaiset. Osa näistä pienimmistä ötököistä jää kiinni ja kuolee ja sade huuhtoo niiden sisältämät ravinteet kasvin juureen. Näin ollen peruna ei kuitenkaan varsinaista lihansyöjäkasvin määritelmää täytä.

Miten lihansyöjäkasvit saalistavat?

Ansat voivat olla aktiivisia tai passiivisia riippuen siitä, mikä liike auttaa saaliin nappaamisessa

Lihansyöjäkasvien saalistustavat vaihtelevat. Yhteistä niille on kuitenkin erilaiset ansat ja loukut. Esimerkiksi töttöröt ja kannukasvit saalistavat hyönteisiä lehdillään. Kun hyönteinen laskeutuu kannukasvin reunalle, se liukastuu ja putoaa kasviin sisälle.

Kannukasvin ansa on passiivinen // Shutterstock

Toinen esimerkki passiivisesta on ansasta on niin kutsuttu kärpäspaperi-ansa, jossa kasvi käyttää tahmeaa limaa, johon saalis jää kiinni.

Toinen esimerkki lihansyöjäkasvien pyydystystavasta löytyy kärpäsloukulta. Sen hyönteisen pyynti perustuu sen lehtilapaan, joka reagoi hyönteisen kosketukseen. Kun hyönteinen koskettaa kärpäsloukkua, se jää vangiksi kasvin sisälle.

Kärpäsloukun ansa on aktiivinen // Shutterstock

Aktiivisia ansa on myös kupla-ansa, jossa kasvi imee saaliinsa kuplaansa muodostamalla sisälleen tyhjiön. On olemassa myös Rapumerta-ansoja, jossa kasvi pakottaa saaliin liikkumaan kohti ruokaa sulattavaa osaa sisäänpäin osoittavilla karvoilla.

Lihansyöjäkasveilla on erilaisia houkuttimia, joilla ne houkuttelevat saaliin luokseen. Houkuttimena voi toimia erilaiset tuoksut ja kuviot. Houkuttimena voi toimia myös kasvin mesiäinen, joka on kasvin mettä erittävä rakenne.

Ei-lihansyöjäkasveilla mesiäisen tarkoituksena on houkutella medestä kiinnostuvat eläimet kosketuksiin kasvin lisääntymiselinten kanssa ja varmistaa kasvin leviäiminen.

Hirviömäinen kärpäsloukku

No ovatko lihansyöjäkasvit meille ihmisille vaarallisia. Lyhyt vastaus on eivät, mutta pienellä geenimanipulaatiolla niistä voitaisiin kasvattaa varsinaisia hirviöitä.

Kuten jo mainitsin, kärpäsloukun pyydystämistapa perustuu sen nopeisiin liikkeisiin. Normaalisti kärpäsloukku on kooltaan 8-25 cm. Tällöin se on juuri sopivan kokoinen hyönteisten saalistamiseen. Lisäksi pienet sammakkoeläimet voivat joutua sen kitusiin!

Ajatellaan nyt, että tiedemiehet hieman säätävät kärpäsloukun DNA:ta ja saavat sen kasvamaan 35 metrikseksi. Tällöin 180 cm pituinen raavas mies olisi sille mukava makupala.

Tässä vaiheessa voi tietysti pohtia sitä, mikä ihme saisi ihmisen kipuamaan kärpäsloukun päälle ja sen jälkeen ruveta kutittelemaan kasvin lehtiä.

No kyllähän sitä tieteen nimissä on tehty hullumpiakin asioita.

Kärpäsloukun saalistusmekanismi on hieman samanlainen kuin karhunraudassa. Sen lehden sisäpuolella on 3-6 aistikarvaa. Ajatellaan nyt, että sää oot tutkimassa kärpäsloukun lehden sisäpuolta.

Kärpänen kärpäsloukussa // Shutterstock

Jos kosketat kahteen kertaan näitä aistikarvoja parinkymmenen sekunnin aikana, loukku sulkeutuu sun ympärillä parissa sekunnissa. Jos olisit todella pieni ihminen, voisit vielä tässä vaiheessa paeta kärpäsloukun kynsistä sen loukun reunapiikkien väliin jäävistä raoista.

Ajatelkaa muuten kuinka fiksu tää kasvi on. Se ei vielä sulkeudu yhden kerran jälkeen esimerkiksi silloin kun näihin aistikarvoihin osuu jotain pölyä tai muuta likaa.

Valitettavasti olet nyt kuitenkin liian iso mahtumaan reunapiikkien välistä. Jäät siis loukkuun kärpäsloukun sisälle. Pian kasvi muodostaa ympärillesi lähes ilmatiiviin tilan. Tämän jälkeen kärpäsloukku odottaa vielä kolme kosketusta ja alkaa erittämään ruoansulatusentsyymejä sisältävää nestettä, jonka tarkoituksena on imeä susta natriumia.

Jos pystyisit pysymään rauhallisena, etkä liikkuisi ollenkaan edellä mainittua nestettä ei alkaisi erittymään. Mutta kuka nyt pystyisi tällaisessa tilanteessa olla rimpuilematta.

Vaikka kärpäsloukku osaakin laskea viiteen, sillä ei ole perinteisessä mielessä aivoja. Sen muisti perustuu siihen, että kosketukseen reagoivat karvat saavat lehden soluissa erittymään kalsiumia, ja kun pitoisuus on kyllin suuri, loukku laukeaa.

Natriumin tärkein tehtävä on säädellä kehon nestetasapainoa. Hyponatreamiksi kutsutaan tilaa, jossa veren natriumarvo on alle 125 mmol / l. Mitä alhaisemmaksi natriumpitoisuus laskee sitä voimakkaammaksi oireet tulevat. Tuolloin esiintyy lihasheikkoutta ja hermosto-oireita, yleistä kouristelua ja sekavuutta. Lopulta kohtalona on kuolema.

Natriumin lisäksi ihmisissä on runsaasti fosforia ja typpeä, jotka ovat elintärkeitä kärpäsloukun selviytymisen kannalta. Myös ihmisille näillä alkuaineilla on suuri merkitys. Kärpäsloukun luontaisessa elinympäristössä edellä mainittuja alkuaineita on vähän, joten sen täytyy saada ne elävistä eliöistä.

Muutaman päivän tai viikon kuluttua loukku aukeaa, ja tuuli puhaltaa loukkuun jääneet, sulamattomat osat pois.

Jättimäinen kannukasvi

Tätä videota tehdessä googletin tottakai ”Maailman vaarallisin lihansyöjäkasvi”. Heti ensimmäisessä artikkelissa kerrottiin, että vaarallisin lihansyöjäkasvi on kannukasveihin kuuluva Nepenthes attenborough Tämä kasvi löydettiin vasta 2007

Kannukasvit siis saalistavat siten, että kun hyöntekinen laskeutuu sen lehden reunalle, se liukastuu ja putoaa kasvin uumeniin! Tyypillisesti kannukasvit tuottavat kahden tyyppisiä kannuja. Kasvin alaosassa olevat kannut ovat tyypillisesti suurempia kuin kasvin yläosassa olevat.

Nää kannut on usein värikkäitä, mikä houkuttelee saaliin paikalle. Lisäksi kannun sisällä odottaa vielä hyvältä tuoksuva mesi.

Kannukasvin värikäs kannu // Shutterstock

Tämän lisäksi kannukasveilla ansan sisäreunat ovat liukkaat ja usein alaspäin suuntautuneiden karvojen peitossa. Tämän takia ansaan joutunut hyönteinen ei hevillä pääse sieltä pois. Nepenthes attenboroughiin ansalehti on niin suuri, että kasvi voi syödä rotan kokoisia eläimiä.

Tämä saalistava hirmupeto voi kasvaa luonnossa jopa 2 metrin korkuiseksi. Tää alkaa olla jo sitä koko loukkaa, että kasvin sisälle ei tee mieli työntää omaa kättään. Itseasiassa tämä korkeus ei ole edes hirvittävän paljon, sillä on myös kannukasveja jonka varsi on jopa 15 metrin pituinen.

Oleellista on kuitenkin kasvin kannun koko, joka Nepenthes attenboroughin tapauksessa on siiis suuri.

Tutkijat ovat laboratoriossaan muokanneet kannukasvin DNA:ta ja luoneet kasvin, jonka kannu on niin suuri, että ihminen voi sinne helposti liukastua ja pudota. Kannun alaosassa on kasvin tuottamaa siirappmimaista nestettä, joka hukuttaa ja sulattaa saaliin. Tämän jälkeen erityiset rauhaset imevät hajonneet ravinteet sisälle kasviin

Kannunukasvin reunuksen yläpuolella on läppä, joka estää sadeveden laimentamasta sen pohjalla olevaa nestettä. Vaikka kuinka yrittäisit pakoa, niin se ei onnistu alaspäin suuntautuneiden karvojen sekä vahamaisen ja liukkaan pinnan vuoksi. Lopputuloksena on siis kuolema kasvin sisuksissa.

Vaikka tällaisia jättimäisiä kannukasvin kannuja ei vielä olekkaan löydetty, niin tulevaisuudessa sellainen voisi löytyä. Joka vuosi nimittäin löydetään pari uutta kannukasvilajia.

Lähteitä ja tutkittavaa