9. touko 2022 7 min read

Pako Alcatrazista

Alcatrazin vankilaan pidettiin Yhdysvaltojen turvallisimpana. Sinne passitettiin istumaan tuomiotaan maan vaarallisimmat rikolliset. Lisäksi Alcatrazissa istui vankeja, jotka olivat yrittäneet paeta jostain muusta vankilasta.

Tuolloin ajateltiin, että Alcatrazista ei voinut paeta - ainakaan elossa. Silti historiansa aikana Alcatrazista tehtiin yheentsä 14 pakoyritystä, joihin osallistui yhteen 34 vankia. Näistä vangeista kaksi yritti pakoa kahdesti, seitsemän ammuttiin kuoliaaksi ja kaksi hukkui.

Lopulta jäljellä jäi 3 vankia, joiden kohtalosta ei tiedetä mitään! Tämä Artikkeli kertoo näiden erityisen kekseliäiden vankien tarinan siitä, kuinka he lähtivät haastamaan mahdottomana pidettyä tehtävää.

Voit katsoa artikkeoin myös videomuodossa!

Alcatrazin saari - The Rock

”The Rockiksi” kutsuttu karu Alcatrazin vankilasaari kohoaa keskellä San Franciscon lahtea noin kahden kilometrin päässä mantereelta. Saaren pituus on 511 metriä ja sen leveys on 180 metriä. Alcatrazista tehtiin virallisesti liittovaltion vankila vuonna 1934.

Ensimmäisen kerran Alcatraz mainitaan Espanjalaisen tutkimusmatkaili Juan Manuel de Ayala toimesta, joka vieraili saarella 1775.

Vankilassa sellit olivat pieniä. Niillä oli pituutta 2,7 metriä ja leveyttä 1,5 metriä. Selleihin mahtui sänky, pöytaso sekä pieni WC-istuin ja pesuallas. Sellien ovissa oli tietysti kalterit, joiden lävitse vartijat pystyivät tarkkailemaan vankeja.

Tavallinen vankiselli Alcatrazissa // Shutterstock

Itse vankilan lisäksi Alcatrazin saarella sijaitsi vanginvartioiden ja heidän perheidensä asuntola.

Alcatraz oli sopiva paikka vaarallisille vangeille, sillä saari sijaitsi kaukana mantereelta. Lisäksi saaren ja mantereen välillä kulki erityisen kylmiä ja voimakkaita merivirtoja, jotka tekivät pakoon uimisesta lähes mahdotonta.

The Rockissa on istunut tiilenpäitä lukemassa joukko kuuluisia gangstereita. Näistä eräs oli Al Capone, joka harjoitti Chigagoon keskittynyttä Yhdysvaltain kieltolain aikaista alkoholin salakuljetusta ja myyntiä ja tienasin näin mittavan omaisuutensa.

Alcatrazia pidettiin Yhdysvaltojen karuimpana vankilana, eikä kukaan toivonut joutuvansa sinne. Vangit olivat tekemään lähes mitä tahansa, päästäkseen pois saarelta. Joillekin elo saarella kävi niin tuskaiseksi, että he päätyivät tekemään itsemurhan.

Nukkuvan vangin irronnut pää

Vaikka pakoa Alcatrazista pidettiin mahdottoma tehtävänä, se ei estänyt joitakin vankeja yrittämästä. Eräs joukkio koostui neljästä vangista, jotka olivat nimeltään Frank Morris, John ja Clarence Anglin sekä Allen West.

Aamulla 12.6.1962 vanginvartija Bartlett oli tavanomaisella kierroksellaan tarkistamassa vankilan selliosasto B:tä, että kaikki vangit olivat heränneet. Kun hän saapui vangin numero 1476 sellin eteen, hän huomasi, että vanki jonka nimi oli John Anglin ei ollut herännyt vaan makasi edelleen sängyssään. Bartlett yritti herätellä nukkuvaa vankia, mutta tämä ei reagoinut herättelyihin millään tavalla.

Paikalle saapui myös toinen vartija ja yhdessä Bartlettin kanssa he jatkoivat John Anglinille huutamista. Mitään ei tapahtunut ja lopulta vartija työnsi kätensä sellin kaltereiden välistä, jotka olivat tarpeeksi lähellä sellissä olevaa sänkyä.

Hän tönäisi nukkuvaa vankia, mutta huomasi kauhukseen, että töytäisyn seurauksena John Anglinin pää vierähti lattialle. Alkujärkytyksen hälvettyä vanginvartioille selvi, että pää, joka oli irronnut, ei kuulunut John Anglinille vaan oli keinotekoisesti valmistettu.

Pian he ymmärsivät, että John Anglin oli karannut sellistään. Salaman nopeasti vartijat alkoivat tarkistaa myös muita osasto B:n sellejä ja pian heille selvisi, että yhteensä 3 vankia oli tipo tiessään!

John Anglinin lisäksi paennut oli hänen veljensä Clarence Anglin sekä mies nimeltä Frank Morris.

Alcatrazissa alkoi karanneiden vankien suuretsinnät. Myös läheinen Angel Island tutkittiin, mutta kolmesta karkulaisesta ei näkynyt merkkiäkään.

Pian vankilan henkilökunnalle selvisi myös, että alunperin pakoretkeen oli tarkoitus osallistua 4 henkilöä. Heistä neljäs, vanki nimeltä Allen West, ei ollut onnistunut pakenemaan.

Pian Allen West kertoi vartijoille, että juuri hän oli ollut pakosuunnitelman pääarkkitehti. Hän oli omien sanojensa mukaan etsinyt aktiivisesti porsaanreikiä Alcatrazin turvajärjestelyistä.

Hän oli jopa ilmottautunut vapaaehtoiseksi maalaamaan vankilan päärakennusta, että voisi suorittaa kartoitustehtävää mahdollisimman hyvin.

Mahto Allan Westiä harmittaa, kun kaikesta suunnitelusta huolimatta, juuri hän ei onnistunut pakenemaan.

Tuumasta toimeen

No miten sitten itse pakeneminen vankilasta suoritettiin. Täytyy jo näin aluksi todeta, että pakenemisessa oli niin monta erilaista ja uskaliasta vaihetta, että täytyy todella nostaa hattua näiden vankien rohkeudelle ja kekseliäisyydelle.

On myös mainittava se, että pakoa suorittava nelikko sai merkittävää apua muilta vangeilta esimerkiksi erilaisten tarvikkeiden muodossa.

Pakosuunnitelma alkoi muotoutua kesällä 1961 kun Allen West oli saanut selville, että selliosaston ja katon välissä oli ullakko. Aikaisemmin ullakolla oli ollut ilmanvaihtokoneita, mutta myöhemmin ne oli poistettu.

Kun ilmanvaihtokoneet olivat vielä olleet käytössä oli tietysti ollut myös selliosastolle johtavia ilmanvaihtoaukkoja, jotka oli koneiden poiston jälkeen pääosin muurattu umpeen.

Pääosin sen takia, sillä Selliosasto B:n kohdalla tätä muuraustyötä ei jostain tuntemattomasta syystä oltu suoritettu.

Westin suunnitelma oli siis se, että ilmanvaihtokanavia pitkin ryömittäisiin ensin ullakolle ja siitä sitten edelleen vankilan katolle. No tää on tietysti helpommin sanottu kuin tehty.

Ensimmäisenä piti ratkaista ongelma, miten ilmastointikanavaan pääsee. West oli onkinut tietoonsa, että sellien takana kulki ahdas ja pimeä, korjaustöissä käytetty, huoltokuilu.

Alcatrazissa sellien pesualtaan alla sellin seinässä oli metalliristikon peittämä ilmanvaihtoaukko, josta oli yhteys huoltokuiluun! Jos siis tämän ristikon aukko saataisiin suurennettua, sellistä poistuminen onnistuisi!

Tähän auttoi yksi Alcatrazin vankilasaaren heikkouksista. Nimittäin suolaista merivettä oli käytetty vankilassa pitkään esimerkiksi WC-istuimien huuhtelussa.

Aikojen saatossa suolainen vesi oli haurastuttanut vankilan betonirakenteita niin paljon, että niitä pystyi kaivamaan jollakin terävällä työkalulla.

Lusikalla vapauteen

Kun kaikki edellä mainittu oli tiedossa, pakoa suunnittelevat vangit alkoivat kaivertaa huoltokuiluun vievää käytävää leveämmäksi. Alunperin tuo ristikolla suljettu aukko oli vain kenkälaatikon kokoinen. West laskeskeli, että jos aukkoa ristikon ympäriltä suurennettaisiin 10 cm, siitä mahtuisi kulkemaan.

Syksyllä 1961 nelikko oli varastanut tarpeeksi lusikoita vankilan ruokalasta ja aloitti kaivuutyöt niiden avulla. Lusikoita oli myös modattu kaivertamiseen sopivaksi. Ne oli teroitettu betonilattiaa vasten hankaamalla.

Lusikkaa käytettiin pakoreitin kaivamiseen // Shutterstock

Itse kaivuutyölle järjestyi sopiva aika joka päivä. Vangeille nimittäin annettiin mahdollisuus kuunnella joka ilta yhden tunnin ajan. Rock Rollin pauhatessa kukaan ei kuullut mitään epäilyttävää.

Homma vaati tietysti lukuisia iltoja, joten jokaisen musiikinkuuntelusession jälkeen nelikon oli peitettävä kaivuutyönsä jäljet. Tämä hoitui betonista, saippuasta ja kostutetusta wc-paperita valmistetulla valeseinällä. Koko komeuden kruunasi maali, jota projektin aivoina toiminut West oli onnistunut varastamaan.

Valeseinä koki myös tuotekehitystä ajan saatossa. John Anglin oli nimittäin keksinyt valmistaa valeristikon savukelaatikosta ja rengaskansiosta. Tämän avulla valeseinä saatiin paikalle vain muutamissa sekunneissa.

Pesualtaan alla oli Alcatrazin B-osaston sellien heikko kohta // Shutterstock

Työpaja ullakolla

Aikaa käytävän leventämiseen kului odotettua enemmän. Lopulta kuitenkin huhtikuussa 1962 John Anglin sai aukon niin suureksi, että hän juuri ja juuri mahtui ryömimään huoltokuiluun. Hänen onnistui myös kiivetä putkia pitkin ullakolle ja palata selliin takaisin niin, ettei kukaan huomannut.

Muutamien päivien kuluessa myös Clarence Anglin ja Frank Morris saivat aukkonsa tarpeeksi suuriksi ja pääsivät pois selleistään.

Tästä alkoi pakomatkan seuraava vaihe. Anglinin veljekset sekä Frank Morris pystyttivät ullakolle kunnon nyrkkipajan, jossa heidän oli tarkoitus valmistaa esimerkiksi paossa käytetty lautta sekä jo aikaisemmin tällä videolla mainitut valepäät.

Päiden valmistaminen oli Anglinien veljesten vastuulla. He sekoittivat pesualtaassa betoniseinästä kaavittua laastia, saippuaa ja liimaa. Lisäksi hyödynnettiin vankilan kirjastosta lainattujen lehtien sivuja, joita liimattiin irtopään pintaan. Viimeistelyn päät saivat vankilan taidepajassa, jossa niistä tehtiin mahdollisimman realistisen näköiset. Viimeistelyyn kuului myös hiusten kiinnittäminen, jotka oli napattu vankilan parturista.

Allen West oli tässä vaiheessa ainoa, joka ei vielä ollut saanut kulkuaukkoa huoltotunneliin tarpeeksi suureksi. Hänellä oli nimittäin eräs tärkeä tehtävä pakomatkan onnistumisen kannalta.

Hänen nimittäin onnistui puhua itsensä maalaustehtävään vankilan ullakolle. Vartijat eivät selkeästi uskoneet hänen pakomahdollisuuksiinsa, sillä hänet päästettiin työskentelemään ullakolla yksin. Maalaustehtävän lomassa Westillä oli aikaa irrottaa tuuletuskanavan putkea.

Westillä oli aika nerokas idea estämään sen, että hänen touhunsa voitaisiin nähdä tuuletuskanavan aukoista. Hän nimittäin lakaisi tuuletusaukoista likaa selliosaston käytäville ja sai näin perusteltua sen, että huopia ja peittoja ripustettaisiin näiden tuuletuskanavien eteen estämään lian pääsyä selliosastolle.

Nyt nelikolla oli mahdollisuus työskennellä öisin ullakolla ilman pelkoa siitä, että kukaan huomaisi heidän puuhiaan. Tätä edesauttoi myös se seikka, että muut vangit olivat tietoisia tästä pakomatkasta. Ei siis ollut pelkoa, että joku tietämätön vanki ilmiantaisi heidät.

Vapaus koittaa

Pakovalmistelut etenivät nopeasti siihen asti, että Morris ja John Anglin huomasivat, että katolle johtavassa putkessa oli esteenä kahdet kalterit ja niiden takana betoniin pultattu teräsristikko.

Kalterit onnistuttiin purkamaan kolmessa yössä, mutta ristikko osoittautui huomattavasti haastavammaksi tapaukseksi. Aluksi Morris yritti irrottaa ristikon pultteja hiustenleikkuukoneella, mutta se ei tuottanut tulosta. West tuli kuitenkin jälleen apuun ja varasti pölynimurin moottorin, josta sitten rakennettiin porakone.

Tämän ”porakoneen” ja siihen kiinnitetyn taltan avulla Morris raaputti pulteista ruostetta, jotta hänen valmistamansa sahanterät mahtuisivat ristikon rakoihin.

Vankilan johto alkoi tässä vaiheessa huolestua tuuletuskanavia peittävistä huovista, jotka koettiin paloturvallisuusriskinä!

Myöskään pakolautan valmistaminen ei onnistunut ensi yrittämällä. Lautan arkkitehtinä ja rakentajana toiminut John Anglin joutui hylkäämään sadetakeista valmistetun ponttoonin, joka osoittautui aivan liian pieneksi. Ensimmäiseen lauttaversioon oli suunniteltu puinen venttiili joka myös osoittautui toimimattomaksi.

Uusi lautta pitkin nyt valmistaa pika pikaa. Puuventtiilin käyttö hylättiin ja se korvattiin kumisella venttiilillä.

Nyt varmaan moni miettii, että mistä ihmeestä nää kaikki tarvikkeet sinne ullakoille pääty. Isossa osassa tässä oli muut vangit, jotka auttoivat pakenevia tovereitaan erilaisilla tavaroilla, joita he olivat varastaneet milloin mistäkin.

Lopulta 11.6.1962 puoli kymmenen aikaan illalla kaikki oli valmista. Valepäät asetettiin tyynyille ja Anglinin veljekset ja Morris ryömivät ullakolle. He jäivät odottelemaan Westiä, jota ei kuitenkaan kuulunut. Tähän oli syynä se, että West oli ajatellut, ettei aukkoa tarvitsisi kaivertaa niin suureksi. Hän uskoi, että pystyisi paetessaan potkimaan tiensä aukon läpi, mutta aukkoa ympäröivä betoni ei antanut tuumaakaan periksi.

Anglinit ja Morris eivät tietenkään voineet jäädä loputtoman kauaksi aikaa odottelemaan Westiä, joten he jättivät hänen pakomatkalleen varatut tarvikkeet ullakolle.

Kolmikko ryömi katolle ja laskeutui alas vankilan päädyssä olevaa ilmastointikanavaa pitkin! Vapauden tiellä oli vielä piikkilanka-aita, joka kuitenkin onnistuttiin ylittämään.

Tuona iltana merivirrat eivät olleet kovin voimakkaita ja pian kolmikko hävisikin pimeyteen.

Alcatrazin vankila öiseen aikaan // Shutterstock

Etsintäkuulutus edelleen voimassa

Karkureita ruvettiin tietysti välittömästi paon paljastuttua etsimään. Pian löytyikin vankien käyttämä mela ja parin viikon päästä rantaan huuhtoutui pelastusliivi ja palasia pakolautasta. Tämän lisäksi löydettiin muovipussi, jossa oli valokuvia Anglinien perheestä.

Anglineita tai Morrisia ei ole löydetty vielä tähänkään päivään mennessä ja he ovat edelleen etsittyjen rikollisten listalla.

Moni on sitä mieltä, että karkurit olisivat ajautuneet avomerelle ja hukkuneet, mutta varmaa tietoa ei kenelläkään ole.

Mitä sää luulet, selvisikö tää kolmikko elossa tästä hurjasta ja uskaliaasta pakomatkasta?