11. joulu 2021 6 min read Historia ja yhteiskunta

Pariisin katakombit

Pimeät luolastot, joiden katto ja seinät tihkuvat vettä ei ole ehkä se ensimmäinen asia, joka ihmiselle tulee mieleen, kun puhutaan Pariisista. Silti romanttisten puistojen, kahviloiden ja ravintoloiden alla on luolien verkosto, jossa lepää miljoonien ihmisten maanpäälliset jäännökset.

Mä vietin Pariisissa tällä kertaa aikaa yhteensä 3 päivää ja katakombit oli yksi reissun kohokohta. Kävellessäni ympäri näitä pimeitä käytäviä aloin tottakai pohtia, mistä tästä kaikessa on oikeasti kysymys.

Tietyllä tapaa siirryttäessä jalkakäytävältä katakombeihin hypätään ajassa reilusti taaksepäin, aivan kuin eri maailmaan. Me onnistuttiin olemaan paikalla aikaan, jolloin turisteja ei hirveästi ollut. Katakombeissa vallinnut hiljaisuus oli hypnoottista ja joissan kohti pystyi kuulemaan, kuinka jossain kaukana vesipisara putosi.

Tämä artikkeli on mun tekemä tutkimusmatka Katakombien synkkään ja pimeään maailmaan, jossa pääkallojen ja luiden lisäksi on huhuttu tapahtuneen toinen toistaan synkempiä asioita.

Miten Pariisin katakombit ovat syntyneet?

Aloitetaan tämä tutkimusmatka kuitenkin sieltä virallisesta päästä ja hypätään syvään päätyyn vasta lopussa.

Pariisi rakennettiin alun perin kirjaimellisesti tyhjyyden päälle. Alueella oli tehty jo ensimmäisiä kipsi- ja kalkkikivilouhoksia keskiajalla, jolloin ne olivat sijainneet maaseudulla, kaukana silloisesta kaupungista. Myöhemmin kun Pariisi laajeni, nämä vanhat louhokset unohdettiin ja talot rakennettiin niiden yläpuolelle.

Ranskan kuningas Ludvig XVI:n aikana 1700-luvulla osa Pariisista oli edellä mainittujen louhosten vuoksi kirjaimellisesti vajoamassa maan alle. Tuolloin kokonaisia talorivistöjä useassa kaupunginosassa upposi maan syvyyksiin.

Vuodesta 1777 alkaen kuninkaallisten rakennusten arkkitehti Charles-Axel Guillaumot painui maan alle ja tutki näitä vanhoja louhoksia. Noihin aikoihin myös sana Katakombi otettiin käyttöön!

Alunperin nimi katakombi on peräisin keisariajan Rooman kristillisestä hauta-alueesta, joka sijaitsi Via Appian varrella, San Sebastiano fuori le murassa. Tämä hauta-alue sai myöhemmin lisänimen ad catacumbas, joka tulee kreikan kielisisestä sanasta kata eli alla ja latinan kielisestä sanasta cumba eli laakso.

Alunperin katakombeiksi kutsuttiin ainoastaan tätä yhtä Roomassa sijainnutta hauta-aluetta, mutta nykyään katakombeiksi kutsutaan kaikkia maanalaisia käytävämaisia hautaholveja.

Arkkitehti Guillaumot teki tärkeää työtä kartottamalla tyhjiä tiloja Pariisin alla ja pystytti moniin paikkoihin tukipylväitä, jotta yläpuolella olevat talot ja rakennukset eivät olisi romahtaneet. Tällöin syntyi eräänlainen maanalainen kopio maan pinnalla sijainneesta Pariisista.

Arkkitehti Guillaumot oli vastuussa myös siitä, että Katakombeja alettiin täyttämään hautausmailta kuljeteltuilta ihmisten luilta. Ensimmäisenä tyhjennettiin Pariisiin suurin Saints-Innocents hautausmaa, joka sijaitsi Châteletin aukion läheisyydessä. Kyseinen hautausmaa oli tuolloin ollut poissa käytöstä jo viiden vuoden ajan. Yhteensä sitä oli kuitenkin käytetty tuohon mennessä tuhannen tuhat vuotta, joten luita oli todella paljon.

Vainajien luiden siirtäminen suoritettiin yksinkertaisesti sen takia, että kyseinen hautausmaa oli ääriään myöten täynnä. Lisäksi monet vainajat oli haudattu liian lähelle maan pintaan, joka aiheutti sen, että hautausmaan lähellä asuneet ihmiset kärsivät ikävästä, kuoleman hajusta. Vielä ikävämpi seuraus oli se, että Hautausmaan alla virrannut pohjavesi oli pahasti saastunut ja näin aiheutti vakavan epidemiariskin alueen asukkaille. Lopulta Vuosien 1786 ja 1814 välillä kaikki muutkin Pariisin hautausmaat tyhjennettiin ja luut kuljetettiin katakombeihin. Vaikka Pariisin suurimmat hautausmaat olikin nyt saatu tyhjennettyä, niin vasta vuonna 1959 viimeiset luut kuljetettiin katakombeihin. Yhteensä maan alla lepää jopa 7 miljoonaa vainajaa.

Luiden siirrot tehtiin yleensä yöaikaan, ettei ihmisten tarvinnut nähdä kun heidän läheistensä maanpäälliset jäännökset kuljettiin syvälle maan alle. On aika erikoista ajatella, että samaan aikaan kun luita siirreltiin paikasta toiseen Ranskan suuri vallankumous oli käynnistynyt ja ihmisiä teloitettiin oikein urakalla. Osa kuningasmielisistä piiloutuikin katakombeihin.

Maanalainen labyrintti houkuttelee ihmisiä

Pimeä ja synkkä luolien verkosto kiinnosti tietysti ihmisiä. Alussa Pariisin alla olevaa labyrinttiin menoa ei juurikaan rajoitettu ja ihmiset järjestivät siellä mitä moninaisimpia tapahtumia ja rituaalimenoja.

Myös Napoleon, joka hallitsi yksinvaltiaana Raskaa vallankumouksen jälkeen oli vastuussa siitä, että ihmiset kiinnostuivat katakombeista. Napoleon tiesi, että Roomassa oli kuuluisat katakombit, jotka vetivät puoleensa suurta määrää turisteja. Napoleon halusi samanlaisen vetonaulan myös Ranskaan. Niinpä hän laittoi alulle projektin, jossa Pariisin katakombeista saataisiin ylöiselle houkutteleva paikka.

Erityisesti erilaiset poppamiehet viihtyivät katakombeissa ja ansaitsivat rahaa järjestämillään näytöksillä. Esimerkiksi César niminen rikollinen järjesti maan alla okkultistisia seremonioita. Hänen lausuessaan mystisiä loitsuja hänen rikostoverinsa sytyttelivät nuotio. Paikalle oli tuotu myös koiria ja tottakai vuohia. Césarin rikoskumppanit kiusasivat näitä eläinparkoja ja saivat ne ääntelemään kammottavasti. Lopulta César kuitenkin päätyi vankilaan tiilenpäitä lukemaan.

Katakombit olivat myös mainio paikka erilaisten yöllisten juhlien järjestämiseen. Ensimmäiset maininnat tällaisista juhlista on jo vuodelta 1777. Myöhemmin1800-luvulla monet ihmiset unohtivat maanpäälliset murheensa ja siirtyivät toiseen aikaan ja paikkaan maan alle, missä tunnelma oli varmasti hypnoottinen. Katakombeissa vietettiin perinteisten juhlien lisäksi esimerkiksi häitä.

Juhlien ja poppamiesten lisäksi tiedetään, että jotkut ihmiset ovat jopa asuneet Pariisin katakombeissa. En tiedä teistä, mutta musta pimeät, rottia vilisevät käytävät, jotka ovat miljoonien ihmisten luiden reunustamat ei kuulosta aivan siltä mieluissimalta asuinpaikalta.

Tämä on siinäkin mielessä hieman erikoista, sillä jos ihmisten luut aiheuttivat suuren terveysriskin hautausmaalla, niin samanlaiset riskit vakaville epidemioille oli varmasti myös syvällä katakombeissa.

Katakombit eivät ole inspiroineet ainoastaan kirjailijoita. Esimerkiksi vuonna 2014 julkaistu kauhutrilleri As Above/So Below sijoittuu katakombeihin. Itse en ole tätä rainaa nähnyt, mutta ilmeisesti kyseessä melko pelottava tapaus.

Katafiilit

Tässä välisässä on ehkä hyvä mainita, että vuonna 1830 suuri osa katakombeista suljettiin yleisöltä. Tämä johtui siitä, että katakombeissa harjoitettiin monenlaista vandalismia ja vainajien hautarauhaa ei kunnioitettu. Vuonna 1870 käytävät suljettiin yleisöltä kokonaan.

Nykyään yleisölle avoin osuus, siis se missä mäkin vierailin, on pituudeltaan 1,7 kilometriä.

No kuten arvata saattaa, kaikki kielletty kiehtoo ja vielä tänäkin päivänä ihmiset menevät Pariisin katakombien niin sanotulle suljetulle puolelle. Vielä 1980-luvulla Pariisin maanalaisessa lybrintissa oli yli 200 salaista sisäänkäyntiä, jotka olivat mitä moninaisimmissa paikoissa. Katakombeihin saattoi päästä hylätystä metrotunnelista, viemäriaukosta tai vaikkapa jonkun ravintolan kellarista.

Nykyään useimmat näistä salalisista sisäänkäynneistä on löydetty ja sitä myöten suljettu. Jäljellä on kuitenkin sisäänmenoaukkoja ja niiden kautta ihmiset pääset edelleen seikkailemaan mystisiin labyrintteihin.

Henkilöt, jotka saavat todellisia kiksejä vierailuista pimeissä käytävissä, kutsutaan katafiileiksi. Toisaalta, jos itse asuisin Pariisissa, niin saattaisin myös itse mennä kurkistamaan salaisiin käytäviin.

Salaperäinen videokamera

Kun nyt tiedätte, miten Pariisin katakombit ovat syntyneet ja mikä niiden tarina on, niin kenellekkään ei varmasti tule yllätyksenä, että erilaisia urbaaneja kauhutarinoita ja legendoja on syntynyt katakombien ympärille.

Näihin uskominen on tietysti jokaisen oma asia, mutta itse suhtaudun näihin melko skeptisesti. Urbaanien legendojen ja salaperäisten kertomusten tutkiminen on kuitenkin mielenkiintoista ja käydäänkin läpi pari mielenkiintoisinta.

Eräs yleisimmistä ja kammottavimmista legendoista on salaperäisen videokameran tarina. Nimittäin 1990-luvun alussa joukko katafiilejä bongas seikkailuillaan maassa olevan videokameran. Yllätys oli suuri, kun kameralle oli tallentunut videokuvaa.

Kun he katselivat tätä kamerasta löytynyttä videota, kävi ilmi, että videokameraa käytellyt mies oli eksyksissä syvällä katakombien uumenissa eikä hänellä ollut mitään tietoa, miten pääsisi ulos.

Videolta kuuluu häiritseviä ääniä ja käy selväksi, että eksyksissä oleva mies on tulossa pian hulluksi harhailtuaan pitkään yksin pimeässä.

Itseasiassa nämä häiritsevät ja erikoiset äänet toistuvat monessa muussakin legendassa. Yleinen tarina on se, että puolen yön jälkeen Katakombeissa alkaa kuulua sinne haudattujen ihmisten ääniä, jotka yrittävät houkutella varomatonta katafiilia syvemmälle labyrinttien verkostoon! Harmillisesti virallisesti katakombeihin ei pääse yöllä vierailemaan, joten tämä täytyy sitten omalla reissulla käydä testaamassa.

Tämä vide päättyy äkillisesti siihen, kun mies pudottaa videokameran maahan. Vielä tänäkään päivänä kukaan ei tiedä, kuka tämä mies oli tai selvisikö hän koskaan hengissä ulos tunnelien verkostosta.

Myöhemmin on sitten ajateltu, että toi mun aikaisemmin mainittu elokuva As Above, So Below, on saanut inspiraatiota tästä tarinasta.

Salainen piilopaikka

Toinen mielenkiintoinen kertomus, joka vaikuttaa ehkä hieman uskottavammalta, kertoo katakombeissa olleesta salaisesta ja melko massiivisesta piilopaikasta.

Nimittäin vuonna 2004 Pariisilaiset poliisit olivat tekemässä Katakombeissa tarkastuskäyntiä. Yht äkkiä pimeydessä heidän ympäriltään alkoi kuulua koirien haukuntaa. On selvää, että poliisit järkyttyivät pahanpäiväisesti, koska ajattelivat tietysti, että he olivat kohdanneet oikeita koiria.

Hetken päästä poliisien lamput kuitenkin löysivät syyn haukunnalle. Syvällä katakombeissa oli nimittäin äänentoistojärjetelmä ja haukunta tuli cd-soittimessa pyörivältä levyltä.

Tämä oli kuitenkin vasta alkusoittoa, sillä tutkittuaan tilaa enemmän poliisit löysivät esimerkiksi elokuvateatterin johon mahtui 20 henkilöä, pienen baarin, oleskelutilan, työpajan ja ruokailunurkan. Lisäksi he löysivät valoja ja langallisia puhelimia.

No nyt joku voi miettiä, että mistä sähköt näihin laitteisiin tuli? No, tän tilan rakentajat olivat liittyneet laittomasti Pariisin sähköverkkoon.

Poliisit löysivät myös suorakaiteen muotoisen metallilaatikon, johon oli kiedottu johtimia. Tämä herätti tietysti pelon pommista ja pommiryhmä kutsuttiin paikalle. No kyseessä ei ollut pommi vaan kuskusin tekemiseen tarkoitettu laite.

Siis jos mää oikein käsitin, niin tällä siis valmistettiin sitä durumvehnästä valmistettua ruoan lisäkettä.

Kaiken kaikkiaan tilan kooksi paljastui lähes 300 neliömetriä eli suuren omakotitalon verran. Kaikista omituisin seikka oli se, että tässä erikoisessa tilassa oli videokameroita, jotka kuvasivat sinne tulleita poliiseja.

No poliisit poistuivat paikalta ja palasivat myöhemmin isommalla joukolla tutkimaan paikkaa. Yllätys oli suuri, kun he huomasivat että kaikki edellä mainitut tavarat ja asiat olivat poistuneet.

Jäljellä oli ainoastaan paperilappu jossa luki, nyt täytyy varoittaa lausumisesta, "Ne cherchez pas”. Tämä on ranskaa ja kääntyy suomeksi älkää etsikö.

Eksyminen hengen vaarallista.

Kuten mä tossa aikaisemmin totesin, niin Pariisin katakombien suljetulle puolelle ei ole luvallista mennä. Jos sut löydetään harhailemasta sieltä luvattomasti, niin luvassa on sakkoa.

Vuosien saatossa on ollut myös tapauksia, että ihmiset ovat menehtyneet seikkaillessaan maan alla. Esimerkiksi 45 vuotias mies menehtyi sydänkohtaukseen ollessaan laittomissa katakombijuhlissa.

Lisäksi on, melko kammottavia tarinoita, jossa ihmiset ovat eksyneet luolastoon. Joissakin tapauksissa heidät on sitten myöhemmin löydetty, mutta voitte kuvitella miltä tuntuu olla esimerkiksi 3 päivää eksyksissä syvällä maan alla, jossa lämpötila kuumimallakin säällä vain 14 astetta. Kurjuutta lisää myös se, että Pariisin katakombeissa on runsaasti vettä, joten kastumiselta ei oikein voi välttyä.