4. maalis 2022 8 min read

Pitäisikö Suomen liittyä Natoon?

Monelle on epäselvää, mikä se Nato oikein on ja mitä Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys tarkoittaisi?

Tämän artikkelin tarkoituksena on kertoa kaikki oleellinen Natosta. Toivon että videon jälkeen, jokainen osaisi muodostaa mielipiteensä siihen kysymykseen, pitäisikö Suomen liittyä tähän sotilasliittoon.

Miksi Nato perustettiin?

Toisen maailmansodan aikana Neuvostoliitto oli taistellut Britannian ja Ranskan rinnalla Saksaa vastaan. Kun sota oli päättynyt Neuvostoliiton ja länsimaiden välit viilenivät nopeasti.

Idän ja lännen välillä oli ollut jo ennen toisen maailmansodan päättymistä epäluottamusta, joka oli aiheutunut muun muassa länsivaltojen ja Natsi-Saksan 1939 solmimasta Münchenin sopimuksesta, joka oli eräiden Euroopan suurvaltojen solmima sopimus Tšekkoslovakian sudeettialueen luovuttamisesta Saksalle.

Toinen epäluottamusta aiheuttanut sopimus oli Neuvostoliiton ja Natsisaksan solmima hyökkäämättömyyssopimus vuonna 1939. Samaisen hyökkäämättömyyssopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa sinetöitiin myös Venäjän hyökkäys Suomeen!

Katso ihmeessä mun kanavalta löytyvä video Talvisodasta.

Näiden lisäksi Stalin oli katkera siitä, että Iso-Britannia ja Yhdysvallat olivat viivytelleet toisen rintaman avaamista Eurooppaan, minkä seurauksena Neuvostoliitto oli jätetty lähes yksin massiiviseen sotaan Saksaa vastaan!

Toinen maailmansota, joka päättyi Liittotutuneiden voittoon jätti eri puolille maailmaa suuren valtatyhjiön, jota niin Neuvostoliitto kuin Yhdysvallatkin alkoivat täyttää.

Kylmän sodan alettua Neuvostoliiton hyökkäyksen uhka varjosti Länsi-Eurooppaa, ja vuonna 1947 Britannia ja Ranska allekirjoittivat sopimuksen, jossa ne sitoutuivat tulemaan toistensa avuksi, jos Neuvostoliitto hyökkäisi.

Seuraavana vuonna liittouma laajeni kattamaan myös Belgian, Alankomaat ja Luxemburgin.

Nato syntyi varsinaisesti 4.41949 Washingtonissa, kun myös Yhdysvallat, Kanada, Italia, Portugali, Tanska, Norja ja Islanti liittyivät puolustusliittoon.

Naton organisaatiomalli syntyi kuitenkin suureksi osaksi vasta myöhemmin 1950-luvulla.

Kylmä sota

Neuvostoliitto ilmoitti halukkuuden liittyä Natoon 1954. Yhdysvallat ja Britannia kuitenkin hylkäsivät ehdotuksen. Syynä oli epäily siitä, että Neuvostoliitto yrittäisi rajoittaa Naton joukkojen sijottamista Eurooppaan.

Länsi-Saksan liittyminen Natoon 9.5.1956 oli käännökohta koko Euroopan historiassa ja vastineeksi Länsi-Saksan nato-jäsenyydelle Neuvostoliitto kokosi omista liittolaisistaan Varsovan liiton, jonka perussopimus allekirjoitettiin 14.5.1956. Sopimukseen liittyivät siis Jugoslaviaa lukuun ottamatta kaikki Euroopan sosialistiset maat.

Kylmän sodan rintamalinjat oli nyt vedetty

Naton alkumetreillä sen rivit rakoilivat. Ranskaan oli tullut uusi presidentti Charles de Gaulle, joka arvosteli Yhdysvaltojen asemaa Natossa sekä jenkkien ja Britannien erikoissuhdetta. Ranska vaati, että Natoon tulisi perustaa kolmijäseninen direktoraatti, jossa se myös itse olisi mukana.

Samalla presidentti Charles de Gaulle vaati, että Naton toiminta piti laajentaa Ranskalle tärkeille alueelle. Tällainen oli esimerkiksi Algeria, jossa Ranska kävi sotaa itsenäisyystaistelijoita vastaan. Tähän ei suostuttu ja Ranskan ja Naton välit viilenivät, tosin Ranska pysyi koko ajan sotilasliiton jäsenenä, vaikkakaan ei osallistunut aktiivisesti sotilasliiton toimintaan.

Noihin aikoihin myös Naton päämaja, Supreme Headquarters Allied Powers Europe, siirrettiin Ranskan Fontainebleausta Casteauhon Brysselin pohjoispuolelle.

Kylmän sodan symboliksi 1960 luvun alussa. Länsi-Berliinin ympärille pystytettiin 15 kilometriä pitkä muuri, 130 kolmetriä piikkilankaaitaa ja 165 vartitornia. Berliinin muuri erotti perheet ja ystäväst toisistaan ja monien pakoyritykset päättyivät ei-kenenkään-maalle vartijoiden luoteihin.

Ydinaseilla pelottelu

Kylmän sodan aikana Nato ylläpiti joukkoa, muttei osallistunut sotilastoimiin. Kylmän sodan aikana ydinaseet ja niillä uhkailu oli merkittävässä roolissa.

Esimerkiksi Kuuban kriisin taustalla oli Yhdysvaltain Turkkiin sijoittamat keskimatkan ydinohjukset. Neuvostoliitto sijoitti tähän vastauksena ydinohjuksia kuubaan. Kuuban kriisi olisi eskaloituessaan voinut johtaa kolmanteen maailman sotaan sekä ydinaseen käyttämiseen

30.51978 Nato ilmoitti tavoitteekseen paitsi turvallisuuden ylläpitämisen, myös liennytyksen. Tämän ilmoituksen otaksuttiin tarkoittavan, että se pitäisi yllä tarpeeksi joukkoja vastaamaan Varsovan liiton hyökkäystä vastaan, mutta ei ryhtyisi varsinaiseen kilpavarusteluun sen kanssa.

Varsovan liiton ydinasekapasiteetin kuitenkin kasvaessa, Naton ministerit hyväksyivät ns. Euro-ohjusten, Yhdysvaltain risteily- ja Pershing 2 -taistelukentän ballististen ohjusten sijoituksen eurooppaan. Varsovan liiton edelleen lisätessä ydinaseita euroopassa, Nato toi paikalle ohjuksia, jotka saavuttaisivat Moskovan muutamassa minuutissa!

Kylmän sodan aikana Nato myös ylläpiti ja koulutti CIA:n ja MI6:n tuella salaisia vastarinta-armeijoita Euroopassa Neuvostoliiton hyökkäyksen varalle. Näiden joukkojen olemassaolo paljastui vasta 1990.

Ydinaseilla uhkailu on viime päivinä nostanut taas päätään, kun Vladimir Putin määräsi Venäjän ydinasejoukot korkeaan valmiustilaan

Naton sotilaalliset operaatiot

Nato joutui tarttumaan aseisiin vasta 45 vuotta perustamisensa jälkeen, kun se ampui alas neljä serbialaista lentokonetta niiden rikottua YK:n lentokieltoa Bosnia-Herzegovinassa vuonna 1994.

Naton toinen merkittävä sotilaallinen operaatio Allied Force suoritettiin Kosovon sodassa 23. maaliskuuta – 10. kesäkuuta 1999. Tällöin Nato suoritti 11-viikkoisen ilmapommituskampanjan Jugoslaviaa vastaan. Koska sodanjulistusta ei ikinä tehty, Jugoslavia syytti Natoa julistamattomasta ja YK:n peruskirjan vastaisesta agressiosta.

Naton peruskirjan viidenteen artiklaan vedottiin ensimmäisen kerran 12. syyskuuta 2001. Tuolloin yhdysvallat oli joutunut terrori-iskun kohteeksi. Nato-Liittolaiset asettuivat tuolloin yksiselitteisesti Yhdysvaltain tueksi ja vahvistivat viidennen artiklan käyttöönoton.

Naton 5. artikla on Naton perustamissopimuksen artikla, joka määrittää jäsenvaltioiden velvoitteen puolustaa muita jäsenvaltioita. Sen mukaan aseellinen hyökkäys Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa jotakin Naton jäsenvaltiota vastaan katsottaisiin hyökkäykseksi kaikkia liiton jäsenvaltioita vastaan.

Nato-maat sitoutuivat syyskuussa 2001 tukemaan Yhdysvaltoja muun muassa lupaamalla satamansa, lentokenttänsä ja ilmatilansa sen käyttöön. Artikla 5 ei kuitenkaan johtanut Naton yhteiseen sotilaalliseen operaatioon

Huhtikuussa 2003 Nato otti vaastuun Afganistanin ISAF-rauhanturvajoukoista. Päätös tehtiin tuolloin Saksan ja Alankomaiden ehdotuksesta ja kaikki Nato-maat hyväksyivät sen yksimielisesti.

Vuonna 2014 Nato sijoitti pienet joukot Itä-euroopan mahin vastauksena Venäjän toimille, sen miehittäessä Krimin niemimaan Ukrainassa.

Miten Nato on organisoitunut?

Naton korkein päättävä elin on Naton neuvosto (North Atlantic Council, NAC). Se koostuu jäsenvaltioiden pysyvistä edustajista ja kokoontuu viikottain. Neuvostoa johtaa Naton pääsihteeri, joka tällä hetkellä on norjalainen Jens Stoltenberg. Päätökset Naton neuvostossa tehdään yksimielisesti.

Naton neuvosto kokoontuu myös ulkoministerien ja puolustusministerien kanssa virallisesti kerran vuodessa. Epävirallisia kokouksia on tämän lisäksi yksi tai kaksi vuodessa. Tämän lisäksi järjestetään jäsenmaiden valtionpäämiesten kokoonpanolla huippukokouksia, joiden tarkoituksena on käsitellä suuria Naton kehittämistä koskevia päätöksiä.

Tämän lisäksi Naton parlamentaarinen yleiskokouks järjestetään kahdesti vuodessa. Tällöin paikalle kutsutaan jäsenmaiden, liitännäisjäsenten ja tarkkailijoiden edustajat. Suomi on tällä hetkellä Naton liitännäisjäsen ja se voi käyttää puheenvuoroja parlamentaarisessa yleiskokouksessa. Suomella ei kuitenkaan ole kokouksessa äänioikeutta.

Kaiken kaikkiaan Natolla on laaja yhteistyöverkosto, johon kuuluu – jäsenmaat mukaan luettuna – yhteensä noin 70 maata

Yksittäisellä jäsenvaltiolla on paljon valtaa Naton neuvostossa. Tämä johtuu siitä, että päätösten on tapahduttava yksimielisesti. Jäsenmaa voi myös olla osallistumatta päätöksentekoon, jolloin se ei estä mahdollista päätöksen syntymistä.

Tärkeää on myös huomata, että päätöksentekoon osallistuneet tai prosessista poisjättäytyneet maat voivat olla osallistumatta itse päätöksestä seunanneeseen toimintaan.Tätä on myös aika ajoin kritisoitu

Natolla on myös, ainakin aikaisemmin ollut, Venäjän kanssa yhteistyöneuvosto, jonka tarkoituksena on Naton ja Venäjän välisten suhteiden tiivistäminen. Ukrainan sodan myötä on selvää, että Naton ja Venäjän yhteistyö ei voi jatkua entisellään.

Mitä Nato-jäsenyys tarkoittaisi Suomen puolustusvoimille

Kun Suomen Nato-jäsenyys nousee esille, tulee väistämättä myös kysymyksiä siitä, miten sotilasliitossa mukana olo vaikuttaisi Suomen puolustusvoimiin.

1. TIedustelutieto

Naton jäsenenä Suomella olisi pääsy monipuolisiin sotilastiedustelutietoihin. Nato on viime aikoina tiivistänyt tiedusteluyhteistyötä jäsenmaidensa välillä. Vuonna 2016 sotilasliitto perusti yhteisen tiedusteluverkoston, joka tarjoaa jäsenmailleen tilannekuvaa, ennakkovaroituksia ja tarvittaessa tiedon taistelutoimiin osallistumisesta.

Suomi siis saisi nämä kaikki tiedot käyttöönsä, mutta joutuisi myös jakamaan Suomen omien järjestelmien tuottamaa ilma- ja meritilannekuvaa sotilasliitolle.

2. Velvoitteet, kustannukset ja joukot

Nato velvoittaa jäsenmaansa pitämää huolen omasta puolustyskyvystään. Tämä ei ole Suomelle ongelma. Nato-jäsenyys edellyttäisi Suomen kehittävän toimintakykyään myös Suomen ulkopuolella. Toiaalta Suomi on jo nyt osallistunut Nato-johtoisiin operaatioihin esimerkiksi Kosovossa, Bosniassa ja Afganistanissa.

Suomalaiset varusmiehet ja reserviläiset eivät joutuisi sotimaan Suomen rajojen ulkopuolelle. Näitä tehtäviä hoitaisivat ammattisotilaat sekä vapaaehtoiset reserviläiset. Tällä tavalla Suomi on toiminut myös aikaisemmissa kriisinhallintaoperaatioissa.

Varusmiehet ja reserviläiset eivät joutuisi sotimaan Suomen rajojen ulkopuolelle, vaan tähän käytettäisiin ammattisotilaita tai vapaaehtoisia reserviläisiä, kuten kriisinhallintaoperaatioissa on toimittu tähänkin asti.

Koko Naton budjetti on vuosittain noin 2,5 miljardia euroa. Arvioitu Suomen osuus tästä olisi 30-50 miljoonaa euroa, eli prosentin verran Suomen maanpuolustusbudjetista.

Yleisesti Nato on asettunut puolustusmenojen kansalliseksi tavoitteeksi 2 prosenttia kyseisen maan bruttokansantuotteesta. Tämä raja ylittyy Suomessa.

Nato ei ota kantaa siihen, miten yksittäisen maan sotilaallinen puolustus on järjestetty. Suomi on tähän asti painottanut ison reservin olemassaoloa, joten Nato-jäsenyyden myötä yleinen asevelvollisuus tulisi hyvin todennäköisesti säilymään.

Nato ei edellytä, että jäsenmaat ottavat joukkoja tai tukikohtia alueelleen. Toisaalta, vaikka Suomi haluaisi, niin se ei välttämättä saisi Naton tukikohtaa. Jos Suomi liittyisi Natoon ilman Ruotsia, Nato saattaisi ehdottaa varusteiden ennakkovarastointia ja merkittävää vaihtuvien Nato-joukkojen läsnäoloa Suomessa.

Nato-operaatioon osallistuvia suomalaisjoukkoja johtaisi aina suomalainen kenraali. Vastaavasti Suomeen lähetettyjä sotilaita johtaisi joukkojen omat kansalliset komentajat.

Kaikkien liittolaisten joukot ovat Naton Euroopan-joukkojen komentajan alaisuudessa.

Naton harjoitukset ja sotilaskalusto

Suomion osallistunut jo pitkään vuosittain Naton järjestämiin sotaharjoituksiin. Jos Suomi liittyisi Natoon, näiden harjoitusten määrä tulisi jonkin verran kasvamaan.

Suomen puolustusvoimat on jo nyt lähes Nato-standardien mukainen. Tästä hyvänä esimerkkinä Suomen valitsemat uudet hävittäjät, joita ei kovin monessa natoon kuulumattomassa maassa ole.

Merkittävin muutos jäsenyyden myötä koskisi Suomen ilmatilan valvonta ja hallintaverkostoja. Nämä pitäisi yhteensovittaa Naton johtamisjärjestelmään ja täten Suomen ilmatilasta tulisi osa Naton ilmatilaa.

Suomi tekee jo nyt yhteistyötä Naton kanssa Ilmatilannekuvan jakamisessa.

Nato-jäsenyyden myötä Suomi pääsisi myös osallistumaan Natojoukkojen normien ja standardien määrittelyyn. Tällä voisi olla merkitystä Suomen omalle puolustusteollisuudelle.

Venäjä pyrkii estämään Naton laajenemisen Itään

Venäjä tunnetusti Vastustaa Naton laajenemista. Venäjää perustelee tätä sillä, että se kokee sotilasliiton uhaksi turvallisuudelleen. Lisäksi Kremlistä muistutetaan, että Saksojen yhdistymisen Yhdysvallat lupasi, ettei Nato tule laajenemaan Itään! Tämä tosin oli sopimus Neuvostoliiton kanssa, eikä suoranaisesti koske Venäjää. Myös väitettä siitä, että Nato uhkaisi Venäjää on runsaasti kyseenalaistettu.

Ukrainan sodan myötä Venäjän Nato-vastaiset puheet ovat lisääntyneet merkittävästi. Jo ennen sodan puhkeamista jouluaattona Venäjän Ulkoministeriön tiedottaja Maria Zaharova mainitsi, että

”On selvää, että Suomen ja Ruotsin liittymisellä Natoon olisi vakavia sotilaallispoliittisia seurauksia, jotka edellyttäisivät maaltamme vasta-askelia”

Zaharova mainitsi myös, että

Pidämme Suomen hallituksen sitoutumista sotilaalliseen liittoutumattomuuteen tärkeänä tekijänä Pohjois-Euroopan turvallisuuden ja vakauden varmistamiseksi.

On siis selvää, että Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys aiheuttaisi jotain reaktioita Venäjän suunnalta.

Suomella on kolme vaihtoehtoa

Tällä hetkellä Suomi on siinä tilanteessa, että sen on muodostettava jokin käsitys Nato-jäsenyydestä. Vaihtoehdot ovat:

Kyllä
Ei
Päätöstä ei tehdä

Mä käyn tässä nyt läpi, mitä vaikutuksia näillä eri vaihtoehdoilla on.

Otetaan tarkasteluun ensimmäisen se vaihtoehto, että Suomi päättää päättäväisesti hakea Sotilasliitto Naton jäsenyyttä. Tällöin varmasti uhka Venäjän suunnalta kasvaisi ainakin hetkellisesti.

Tätä ennakoi esimerkiksi jo edellä mainitut Venäjän Ulkoministeriön tiedottaja Maria Zaharovan lausunnot.

Mitä nopeammin päätös saadaan aikaiseksi, sitä huonommin Venäjä pystyy siihen reagoimaan. On tärkeä huomata, että Suomen mahdollinen Nato-jäsenyyden hakeminen tullaan hyvin todennäköisesti valmistelemaan kulisseissa niin pitkälle kun on mahdollista.

Myös kansanäänestyksen toteuttaminen on melko epätodennäköistä, koska se antaisi Venäjälle mahdollisuudet erilaiseen hybridivaikuttamiseen.

Meillä tavallisilla kansalaisilla ei myöskään ole pääsyä kaikkeen siihen tietoon, mikä päätöksen tueksi tarvittaisiin.

Jos Suomi lähtee ponnekkaasti hakemaan Nato jäsenyyttä on tärkeää, että hakuprosessin ajaksi on mahdollista saada turvatakuut.

Entä sitten se vaihtoehto, että Suomi sanoo ettei hae Nato-jäsenyyttä?

Jos Suomen valtionjohto ilmoittaa, että Nato-jäsenyyden hakeminen on Suomen oma päätös, mutta ei tällä hetkellä ajankohtainen, se tarkoittaa käytännössä sitä, että Suomi ei hae jäsenyyttä.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö Venäjällä olisi motiiveja haastaa Suomen itsenäisyys ja pyrkiä varmistamaan, ettei Suomi hae Natoon myöskään tulevaisuudessa.

Tässä skenaariossa Suomen puolustusvoimat toimii ainoana pidäkkeenä Venäläisiä vastaan. Kaikista huonoin tämä vaihtoehto olisi silloin, jos Ruotsi liittyy Natoon, mutta Suomi ei.

On tärkeä muistaa, että vaikka Suomi kokisi itsensä puolueettomaksi, niin muilla mailla saattaa olla erilaisia visioita Suomen suhteen.

Kolmas vaihtoehto on se, että Suomen Nato-jäsenyys jää niin sanotusti Ilmaan roikkumaan.

Tämä siis tarkoittaa sitä, että Nato-keskustelu jatkuisi aktiivisena ja puolueet hakisivat kantojaan asian suhteen.

Tämä on kaikista huonoin vaihtoehto, koska Venäjä on on jo ilmaissut ajatuksensa etupiireistä ja pyrkii neuvottelemaan ohi niin kutsuttujen rajamaiden, jollainen myös Suomi on.

Tämän hetkisen tilanteen pohjalta on myös selvää, että keskustelu kulkee Nato-myönteiseen suuntaan.

Mitä kauemmin tilanne jatkuu, sitä ponnekkaammin Venäjä saattaa esittää vaatimuksia Suomen ja Ruotsin puoluettomuudesta.

Nato-prosessissa on koko ajan tarkasti seurattava, mitä Ukrainassa tapahtuu! Kaikista pahin vaihtoehto Suomen kannalta on se, että Ukraina antautuu Venäjälle.

Tällä hetkellä kuintekin näyttää siltä, että Sota Ukrainan ja Venäjän välillä ei ole aivan heti ohi! Venäjän katse on siis edelleen Ukrainassa ja Suomen rajoilla on rauhallista. Ainakin toistaiseksi.

Loppupäätelmät

Suomen puolustusvoimat on tehnyt läntistä yhteistyötä jo pitkään! Suomi on osana Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustusyhteistyötä ja osallistuu EU:n kriisinhallintaoperaatiohin.

Suomella on vankka puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa. Tämän lisäksi Suomella, Ruotsilla ja Norjalla on kolmen maan kumppanuus. Lisäksi kaikki Pohjoismaat tekevät toistensa kanssa yhteistyötä.

Tässä artikkelissa kerrottujen asioiden pohjalta, mun on henkilökohtaisesti vaikea nähdä mitään muuta vaihtoehto kuin se, että Suomi hakee mahdollisimman nopeasti Nato-jäsenyyttä!