20. helmi 2022 6 min read Historia ja yhteiskunta

Eurooppalaiset tuhosivat intiaanikulttuurin

Eurooppalaisten tulo Amerikkaan aiheutti alkuperäisväestöille paljon tuhoa ja kärsimystä!

Rahan ahneet Eurooppalaiset valtasivat surutta alueita ja ajoivat alkuperäisväestön reservaatteihin.

Tämä artikkeli kertoo näistä traagisista tapahtumista, jotka lähtivät liikkeelle Kristoffer Kolumbuksen purhehdittua Amerikan Itärannikolle.

Tämän artikkelin voit katsoa myös videomuodossa:

Kristoffer Kolumbus löytää Amerikan

Kristoffer Kolumbus oli genovalainen tutkiusmatkailija, joka ylitti Atlantin vuonna 1492 ja saapui Amerikan itäpuolisille saarille ensimmäisenä eurooppalaisena. Kuten mä jo edellisellä videolla kerroin ensimmäiset ihmiset kuitenkin saapuivat saapuivat jääkauden loppu puolella Pohjois-Amerikkaan Aasiasta Beringinsalmen kautta noin 15 000 - 20 000 vuotta sitten.

Kolumbus ei myöskään ollut ensimmäinen eurooppalainen, joka kävi amerikassa. Islantilainen Therfinn Karlsefni yritti perustuu jo 1000 luvun alussa siirtokunnan Pohjois-Amerikkaan. Hänen purjehti kolmen laivan ja 160 uudisasukkaan kanssa Newfoundlandiin.

Tuolloin kuitenkin Amerikan alkuperäiskansat pistivät kunnolla vastaan ja Thorfinnin johtamat viikingit pakotettiin palaamaan takaisin kotiin.

Palataan takaisin Kolumbukseen. Hänen alkuperäisenä tarkoituksenaan oli etsiä meritie Intiaan ja saapuessaan oletettavasti Bahamansaarille hän luuli, että Intia oli saavutettu. Tästä syystä Kolumbus myös kutsui tapaamiaan ihmisiä intialaiseksi eli espanjaksi Indios.

Intiaani-sanasta ja sen problematiikasta on puhuttu lisää edellisellä videolla, joten jos aihe kiinnostaa niin tsekkaa se sieltä.

Kolumbus uskoi kuolemaansa saakka löytäneensä Intian eikä uutta mannerta. Kolumbus asettui uusien alueiden kuvernööriksi ja teki kaikkiaan neljä matkaa Amerikkaan.

Kolumbukset suorittamat löytöretket toimivat lähtölaukauksena eurooppalaisten Amerikan valloitukselle ja imperialismille. Tämä johti siihen, että Euroopan, Amerikoiden ja Afrikan välille muodostui kiinteät yhteydet myöhempinä vuosisatoina.

Daniel Boone tunkeutuu Intiaanien maille

Englannissa oli havaittu, että espanjalaiset haalivat rikkauksia Etelä-Amerikan siirtokunnistaan. Englanti halusi ponnekkaasti estää sen, etteivät espanjalaiset saisi jalansijaa myös Pohjois-Amerikassa.

Englanti perusti ensimmäisen siirtokuntansa Virginiaan, johon se pystytti Jamestownin linnoituksen vuonna 1607. Ensimmäiset afrikkalaiset orjat tuotiin Jamestowniin vuonna 1619.

Englanti eteni nopeasti Pohjois-Amerikassa ja siitä tuli vähitellen maailman johtava siirtomaamahti.

Daniel Boone raivasi tien Appalakkien yli

Jäljittäjä ja turkismetsästäjä Daniel Boone ylitti Appalakkien vuoriston intiaanien maille ensimmäisen kerran vuonna 1767. Tämä oli kiellettyä ja Boone rikkoi sopimuksia, joita Britannian kuningas oli intiaanien kanssa solminut.

Näissä sopimuksissa kuningas oli luvannut, etteivät uudisasukkaat muuttaisi pohjois-etelä-suunnassa Amerikkaa halkovien Appalakkien länsipuolelle tai edes metsästäisi siellä Boone ei kuitenkaan voinut vastustaa huhuja Kentuckyn hedelmällisistä viljelysmaasta ja hyvistä metsästyspaikoista.

Boone teki useita matkoja Intiaanien maille ja lopulta 1773 hän johdatti 30 perhettä Appalakkien yli Kentuckyyn perustamaan uutta siirtokuntaa. Myös hänen oma perheensä oli tottakai mukana.

Tämä retki päättyi kuitenkin traagisesti, kun uudisraivaajat joutuivat Shawneet intiaanikansan väijytykseen. Tässä välikohtauksessa monet menettivät henkensä, mukaan lukien Boonen oma poika.

Uudisasukkaat joutuivat pakenemaan yön turvin takaisin Virginian puolelle.

Yhdysvaltojen vapaussota oli katastrofi Kentuckyssa asuville Intiaaneille

Daniel Boone liittoutui yhteen kiinteistökeinottelija Richard Hendersonin kanssa, joka oli ostanut Kentuckyn cherokeeintiaaneilta noin 7000 neliökilometriä maata. Maksuksi Intiaanit olivat saaneet kuusi vankkurilastillista erilaisia Eurooppalaisia käyttötavaroita, viinaa ja muutaman aseen.

Henderson liittoutui yhteen Boonen kanssa, joka nyt oli joutunut pahoihin velkoihin. Hänen tehtäväkseen tuli etsiä kulkukelpoinen reitti Appalakkien yli. Seuraavien kuukausien aikana Boone miehineen raivasi erämaatieksi kutsutun väylän Appalakkien yli.

Tämän jälkeen Boone alkoi rakennuttaa linnaketta, joka sai nimen Boonesborough.

19.4. 1775 puhkesi kuitenkin Yhdysvaltain vapaussota. Sotaa käytiin Ison-Britannian ja kolmentoista siirtokunnan välillä, jotka olivat vuonna 1776 julistautuneet itsenäiseksi Amerikan yhdysvalloiksi.

Britannian joukot liittoutuivat sodassa monien intiaaniheimojen kanssa ja he saivat tehtäväkseen iskeä siirtokuntien kapinallisten selustaan. Tästä sai Boone joukkoineen maistaa myös osansa. He joutuivat Shawneesoturien piirttämiksi ja heitä alettiin kuljettaa takaisin Boonesnoroughin linnakkeeseen. Boonen onnistui kuitenkin paeta ja hän pääsi varoittamaan linnakkeen sotilaita, jotka pystyivät nyt valmistautumaan Intiaanien tuloon.

Käytiin verisiä taisteluita, mutta lopulta Shawneet jouituivat perääntymään. Intiaanit menettivät samalla koko Kentuckyn alueen valkoihoisille.

Britannia hävisi lopulta sodan vuonna 1783. Uusi ja nyt sodan voittanut kansakunta Amerikan yhdysvallat laajentuivat ahnaasti Appalakkien länsipuolella. Valtaosa Shawneista joutui muuttamaan pois valkoihoisten tieltä ja asettumaan asumaan Mississippijoen länsipuoliseen erämaahan, joka kuului tuossa vaiheessa Ranskalle.

Intiaanit eivät kuitenkaan saaneet kauaa nauttia uusista asuinseuduistaan, sillä vuonna 1803 kaikki Missisippijoen ja Kalliovuorten väliset maat liitettiin Yhdysvaltoihin, Yhdysvaltojen ostaessa alueet Ranskalta.

Kyynelten tie ja tappavat taudit

Vuonna 1930 hyväksyttiin Indian Remval Act eli "laki Intiaanien siirtämisestä". Tämä tarkoitti, että Cherokeet ja viisi muuta intiaaniheimoa pakotettiin lähtemään kotiseuduiltaan. Tuolloin näille heimoille annettiin lupauksia maanomistuksista ja muista korvauksista, mutta lopulta niitä ei toteutettu tai ne toteutettiin vain osittain.

Nämä pakkosiirretyt intiaaniheimot olivat niin kutsuttuja sivistyneitä heimoja. Esimerkiksi Cherokeet harjoittivat maanviljelyä ja heillä oli amerikkalaisen mallin mukainen oikeusjärjestelmä sekä kirjoitettu kieli. Tämäkään ei kuitenkaan riittänyt. Cherokeiden lisäksi, Creekit, Chickasaw't ja seminolet pakkosiirrettiin Missisippijoen länsipuolen intiaaniterritorioon.

Tätä pakkosiirtoa kutsuttiin nimellä Trail of Tears eli Kyynelten tie tai -polku. Se jätti jälkeensä tunasia ruumiita. Vielä enemmän uhreja vaati preerialla vuosina 1836-1840 raivonnut isorokkoepidemia, joka oli oletettavasti peräisin valkoihoisilta kauppiailta, jotka olivat käyneet kauppaa intiaanikylien kanssa.

Valkoihoisten tuomat taudit olivat kaikkinensa hyvin tappavia intiaanien keskuudessa, koska heillä ei ollut luontaista vastustuskykyä näiden tautien varalle. Taudit levisivät pian kaikkialle alkuperäisväestön keskuuteen ja niittivät tuhoa. Kaiken kaikkiaan 1700- ja 1800-luvuilla Pohjois-Amerikassa raivosi 21 rajua tautiepidemiaa, jotka surmasivat miljoonia intiaaneja.

Yhdysvaltojen hallitus käynnisti kyllä rokotekampanjan intiaanien keskuudessa, mutta siihen oli varattu aivan liian vähän rahaa. Lisäksi alkuperäisväestö suhtautui epäilevästi rokotteisiin ja pelkäsi niiden sisältävän myrkkyä.

Ennen kolumbuksen saapumista amerikkaan intiaanien lukumäärä oli arvioiden mukaan 10 miljoonaa. Kun uudisraivaajat ylittivät appalakit 1800-luvun taitteessa intiaanien väkiluku oli pudonnut alle yhteen miljoonaan.

Tragedia nimeltä Kulta

Tautien lisäksi alkuperäisväestön ahdinko lisääntyi. Vuonna 1848 Yhdysvallat laajentui Tyynenmeren rannikolle. Samalla myös Kalifornian alueelta löydettiin kultaa. Ahneet valkoihoiset tuntekuituvat nyt sankoin joukoin Villiin länteen Kalifornian alueelle.

Kalifornian alueella asui noin 150 000 intiaania, jotka elivät pienissä yhteisöissä. Tästä johtuen heillä ei ollut mitään mahdollisuutta torjue äkkirikastumisen toivossa tulleita valkoihoisia.

Ahneet kaivoksenomistajat ja karjatilalliset ryöstivät itelleen maata piittamatta tippaakaan intiaaneista. Myös yhdysvaltojen armeija osallistui Kalifornian alueen ryöstämiseen.

Yhdysvaltojen sisällissodan seurauksena esimerkiksi Kalifornian lait kielsivät mustien orjuuttamisen, mutta intiaaneista se ei maininnut mitään.

Kultakuume oli tuhoisaa aika Intiaaneille

Tämä johti siihen, että viranomaisilla oli lupa vuokrata tekaistuista rikoksista tuomittuja intiaaneja orjiksi ja esimerkiksi lapsia voitiin määrätä pakkotyöhön maksamaan vanhempiensa velkoja. Tuomiot olivat hyvin mielivaltaisia, eikä intiaanit esimerkiksi kelvanneet todistajiksi oikeudessa.

Kaikki tämä orjuuttaminen ja murhat saivat Intiaanit jättämään asuinseutunsa ja pakenemaan vuorille, jossa heidän oli helpompi puolustautua valkoisia sortajia vastaan. Vuorilla ruoan löytäminen oli kuitenkin huomattavasti hankalampaa ja valtavat määrät intiaaneja näkivät nälkää.

Poliitikot heräävät pikku hiljaa karmeaan tilanteeseen

Yhdysvaltojen sisällisodan jälkimainingeissa myös Yhdysvaltain kongressi heräsi alkuperäisväestön sortamiseen. Kongressi teetti raportin, jossa syitä alkuperäisväestön vähenemiseen olivat muun muassa valkoihoisten aloittamat sodat, heidän tuomat taudit sekä intiaanien liian pienet metsästysmaat.

Vaikka tilanne nyt tiedostettiinkin, niin mitään konkreettisia keinoja asian ratkaisemiseen ei ollut. Tuolloin Yhdysvaltojen alueella eli enää muutama vapaa heimo. Kaikkialla muualla intiaanit oli laitettu reservaatteihin.

1800-luvun loppupuolellaja 1900-luvun alussa käytiin lukuisia verisiä taisteluita. Syitä oli monia. Eräs verinen yhteydenotto tapahtui vuonna 1890 kun Yhdysvaltojen valtio vähensi Sioux-heimon saamaa ruoka-apua

Kohti parempaa

Pitkään oli vallalla ajatus, että Pohjois-Amerikan alkuperäisväestöt tulisi sulauttaa osaksi Amerikan yhdysvaltojen valtavirtakulttuuria.

Tämä ajatus oli vallallaan vielä 1970-luvulla, mutta myöhemmin tilanne on muuttunut ja monet intiaaniyhteisöt ovat muodostaneet paikallisia hallituksia, jotka vastsaavat monista eri asioista kuten palo- ja pelastustoimista, luonnovarojen käytöstä sekä lakien toimeenpanosta. Lisäksi monilla intiaaniyhteisöillä on omat tuomioistuinjärjestelmänsä.

Samanlaista kehityssuuntaa on tapahtunut myös Kanadassa.

Vuonna 1987 Yhdysvaltain korkein oikeus päätti, että liittovaltion tunnustamilla intiaaniheimoilla on oikeus harjoittaa vapaasti rahapelitoimintaa. Nykyään rahapelien tarjoaminen ja kasinot ovatkin monien Yhdysvaltain intiaanien pääelinkeino.

Vuonna 2010 Yhdysvalloissa oli 565 liittovaltion tunnustamaa intiaaniheimoa. Yhdysvallat tunnustaa näiden heimojen oikeudet itsehallintoon ja tukee heidän heimollisia itsemääräämisoikeuksiaan. Kyseessä on samanlaiset oikeudet kuin yhdysvaltojen osavaltioilla.

Vaikka tilanne onkin siis mennyt parempaan suuntaan niin historian saatossa syntyneet arvet ovat monilla alkuperäisväestöön kuuluvilla henkilöillä auki. Monet intiaanit kärsivät köyhyydestä ja alkoholismista ja itsemurhatilastoissa he ovat selkeästi yliedustettuna.

Voit katsoa Intiaanikulttuureista kertovan videon tästä

Kristoffer Kolumbus löytää Amerikan

Daniel Boone tunkeutuu Intiaanien maille

Yhdysvaltojen vapaussota oli katastrofi Kentuckyssa asuville Intiaaneille

Kyynelten tie ja tappavat taudit

Tragedia nimeltä Kulta

Poliitikot heräävät pikku hiljaa karmeaan tilanteeseen

Kohti parempaa

Lähteitä ja tutkittavaa

You might also like...

3. maailmansota - täältä se alkaa

Mannerheim

Mitä jos Kiina hyökkäisi Taiwaniin

Jäämies Ötzi

Lapin kultaryntäys