Tähtitaivaan ihmeet, jotka tapahtuvat elinaikanasi

Katsoessasi taivaalle tähtikirkkaana yönä, näet aina jotain ihmeellistä. Jo pelkästään miljoonien valovuosien päästä näkyvät tähdet pistävät monen tähtitaivaan tarkkailijan mielen solmuun! Jos omistat pienen kaukoputken tai kiikarit, niin kuun katsominen niillä aiheuttaa, ainakin mulle, valtavaa ihmetystä.

Tähtitaivaalla on kuitenkin mahdollista nähdä myös todella harvinaisia tapahtumia. Ne ovat Once in a lifetime -juttuja ja niiden todistaminen on jotain todella ihmeellistä. Tässä artikkelissa mää kerron uskomattomista tähtitaivaan tapahtumista, jotka tapahtuvat meidän elinaikana.

Joukossa on maapalloa lähestyvä jättimäinen asteroidi, suuri supernovaräjähdys ja henkeä salpaava Auringon pimennys.

Nyt kannattaakin ottaa hyvä asento ja kalenteri valmiiksi. Näitä tapahtumia, et halua missata.

Voit katsoa artikkelin myös videomuodossa:

Täydellinen auringonpimennys

Auringonpimennystä varten tarvitaan erityiset olosuhteet. Auringonpimennys syntyy, kun Kuu asettuu täsmälleen Auringon ja Maan väliin ja peittää Auringon. Kaikista vaikuttavin tapahtuma on täydellinen auringonpimennys, jolloin Kuu peittää koko Auringon.

Tällainen taivaankappaleiden asema kuitenkin on erittäin harvinainen. Ensinnäkin Auringon halkaisija on 400 kertaa niin suuri kuin Kuun. Toisaalta myös etäisyys Aurinkoon on 400 kertaa niin pitkä kuin Kuuhun.

Maasta käsin tarkkailtuna Kuu ja Aurinko näyttävät siis suunnilleen yhtä suurilta. Jos Kuu olisi hiemankaan pienempi, täydellisiä auringonpimennyksiä ei syntyisi lainkaan.

Me tiedämme, Että Kuun kierros Maan ympäri kestää kuukauden.

Auringonpimennyksiä ei kuitenkaan nähdä joka kuukausi, sillä Kuun Maata kiertävä rata on hieman kallellaan Maan ratatasoon nähden.

Edellisen kerran Suomessa nähtiin täydellinen Auringonpimennys 11.7.1990. Mä olin tuolloin 5 vuotias ja muistan kyseisen tapahtuman! Täydellinen pimennys tapahtui tuolloin aikaisin aamuyöllä ja sitä varten oli edellisenä päivänä käyty ostamassa erityiset lasit, jolla pimennystä pystyi katsomaan.

Auringonpimennys on vaikuttava ilmiö // Shutterstock

Seuraava täydellinen auringonpimennys näkyy Suomessa 16. 10 2126, joten mää uskon ettei ainakaan kovin moni tätä videota katsovista ole tuota pimennystä todistamassa.

Onneksi matkaamalla pois Suomesta, täydellisen Auringon pimennyksen voi nähdä jo aikaisemmin. Esimerkiksi 12.8.2026 täydellistä pimennystä pääsee ihastelemaan Islannissa tai Espanjassa. Suomessakin tämä Auringonpimennys näkyy osittaisena.

Erityisen pitkää täydellistä Auringon pimennystä pääsee ihailemaan 2.8.2027. Täydellisenä auringonpimennys näkyy tuolloin Pohjois-Amerikassa Pohjois-Afrikassa ja kestää jopa 6 minuuttia ja 32 sekuntia.

Asteroidi Apophis

Jos asteroidi osuisi maahan, niin vaikutukset saattaisivat olla todella tuhoisia. Asteroidi, joka dinosaurusten aikaan iskeytyi Jukatanin niemimaalle saattoi dinosaurusten lisäksi 3/4 maapallon kasveista ja eliöstöstä sukupuuttoon! Tämänkin jälkeen, maapalloon on osunut suuria asteroideja.

Asteroidin arvellaan aiheuttaneen Dinosaurusten sukupuuttoon kuolemisen // Shutterstock

13.4.2029 Asteroidi 99942 Apophis ohitta maapallon hyvin läheltä. Asteroiditutkijat Mikael Granvikin luoman mallin mukaan näin suuri kappale ohittaa maapallon vain kerran 500 vuodessa.

Apophis on läpimitaltaan 340 metriä ja maahan osuessaan se tekisi aivan hirvittävää tuhoa. NASA on arvioinut Apophiksen törmäysräjähdyksen voimakkuudeksi 880 megatonnia, joka vastaa noin 15-25 Tsar-Bombaa eli suurinta ydinasetta, mitä on koskaan räjäytetty. Törmäyksessä syntyisi kraateri, jonka läpimitta on 6 kilometriä.

Asteroidin törmääminen maahan aiheuttaisi valtavasti tuhoja // Shutterstock

Arvioiden mukaan Apophis ohittaa maapallon 31 000 kilometrin etäisyydeltä. Tämä ei siis ole kovin kaukana kotiplaneetastamme, sillä samalla etäisyydellä liikkuu Maata kiertäviä satelliitteja.

Apophista voi katsella paljain silmin Australiassa, jossa se viilettää öisen taivaan poikki. Tämän jälkeen se on mahdollista nähdä Intian Valtamerellä, Afrikassa ja Yhdysvaltain Itä-rannikolla. Suomestakin Apophiksen voi havaita sen lähiohituksen aikana.

Maapallon painovoimakentän vaikutusta asteroidin rataan lähiohituksen aikana ei kuitenkaan voida täysin tarkasti ennustaa. Tämä johtuu siitä, että asteroidin rataa ei tunneta toistaiseksi riittävällä tarkkuudella. 100 % varmasti ei voida siis sanoa, etteikö Apophis voisi iskeytyä myös maapalloon!

Apophis onkin luokiteltu Maata mahdollisesti uhkaavaksi asteroidiksi. Tällaisia asteroideja tunnetaan noin 2000 kappaletta.

Meteoriparvi Leonidit

Leonidit on tähdenlento- eli meteoriparvi. Vuonna 2022 meteoriparvi on aktiivinen 6.-30.11. Maksimiyö, jolloin tähdenlentoja näkyy kaikista eniten osuu marraskuun 17 päivän tienoille.

Tavallisena vuonna Leonidien maksimin aikaan taivaalla nähdään 10-20 tähdenlentoa tunnissa. Näin ei kuitenkaan ole aina ja noin 33 vuoden välein meteoriparven aktiivisuus kasvaa huimasti.

Leonidien meteoriparvesta löytyy merkintöjä yli tuhannen vuoden ajalta. Ikimuistoisin ja varsin hyvin dokumentoitu maksimi oli vuonna 1833, jolloin taivaalla näkyi parhaimmillaan jopa 100 000 tähdenlentoa tunnissa. Aikamoinen ilotulitus siis kyseessä.

Tähdenlennon aikana kannattaa toivoa jotain // Shutterstock

Aktiivisuuden vaihtelu johtuu siitä, että meteoreja aiheuttavat kivenmurikat ovat lähtöisin Tempel-Tuttle-nimisestä komeetasta. Aktiivisuuden kasvu 33 vuoden välein johtuu siitä, että edellä mainitun komeetan kiertoaika Auringon ympäri on juurikin 33 vuotta. Aina kun komeetta sujahtaa maan radan tietämiltä, se jättää jälkeensä ytimestä irronnutta kiviainesta ja pölyä.

Kun maapallo kulkee tämän komeetan jättämän kiviaineksen läpi, kivensiruja ja pölyhiukkasia iskeytää maapallon ilmakehään.

Mielenkiintoitsa on se, että leonidien maksimi ei ole seurausta tuoreesta komeettaohituksesta, vaan jostain aikaisemmasta. Esimerkiksi jo edellä mainittu vuoden 1833 tähdenlennot olivat seurausta vuodesta 1800 komeettakierrokselta.

Edellisen kerran Tempel-Tuttle komeetta ohitti maapallon sen ilmakehän läheltä vuonna 1998. Näin voidaankin laskea, että seuraavan kerran taivaalta sataa toden teolla kiviä vuonna 2031.

Mainittakoon vielä lopuksi, että kyseisten kivien massa on noin gramman. Maahan asti ne eivät selviä, vaan kärähtävät vajaan 100 km korkeudessa.

Superkuu

Nimen ”superkuu” lanseerasi alun perin amerikkalainen astrologi Richard Nolle vuonna 1979. Sinänsä tämä ilmiö on ollut tuttu tutkijoille jo paljon aikaisemmin.

Superkuu tarkoittaa tilannetta, jossa Maa, Kuu ja Aurinko ovat suorassa linjassa. Tämä on tilanne, joka vallitsee jokaisen täysi- ja uudenkuun aikaan. Silloin kun Kuu sattuu olemaan edellä mainitussa tilanteessa perigeumissa eli radallaan siinä pisteessä, joka on lähinnä maata, puhutaan superkuusta.

Kuun keskietäisyys Maan keskipisteestä on 385000 kilometriä tai noin 60 maapallon sädettä. Lähimmillään se on meistä noin 56 maapallon säteen päässä.

No mikä sitten superkuusta tekee niin ihmeellisen? Tietysti se, miltä se näyttää maapallon pinnalta.

Kun kuu on lähimpänä maata se näyttää suurin piirtein 14 % suuremmalta ja 30 % kirkkaammalta kuin ollessaan ratansa kauimmaisessa pisteessä.

No viime aikoina superkuuksi on kutsuttu myös tilannetta, jossa kuu ei ole aivan täydellisesti edellä mainitussa perigeumissa. Heittoa voi olla jopa viisi prosenttia, jollon vuoden aikana nähtäisiin useita ”superkuita”.

Esimerkiksi viime vuoden 2021 toukokuussa nähtiin superkuu, jolloin samaan aikaan sattunut kuunpimennys muutti sen punertavaksi, kun maapallon varjo osui siihen.

Vuoden 2021 punainen superkuu // Shutterstock

Kuinka moni teistä ihasteli kyseistä ilmiötä?

2000-luvun aikana lähimmäksi Maata superkuu osuu 6.12.2052. Tällöin Kuu on 356 452 kilometrin päässä Maasta

Viiden planeetan suora

Aurinkokunnan planeettojen osuminen samalle suoralle linjalle on harvinainen ilmiö. Mitä enemmän planeettoja tälle linjalle osuu, sitä harvinaisemmasta ilmiöstä on kyse. Kaikista harvinaisin olisi tietysti tilanne, jossa kaikki Aurinkokunnan planeetat olisivat samalla linjalla. Sitä ei valitettavasti kukaan meistä pääse todistamaan, sillä seuraava mahdollisuus on 2854.

Mainittakoon nyt kuitenkin selvyyden vuoksi, että tuolloinkaan planeetat eivät muodosta absoluuttisen tasaista suoraa, koska niiden ratatasot eroavat jonkin verran toisistaan.

Viiden planeetan suoraa meillä on kuitenkin mahdollista päästä todistamaan.

Esimerkiksi 5.2.1962 maasta tarkasteltuna oli paljain silmin mahdollista nähdä lähes samalla suoralla Merkurius, Venus, Mars, Jupiter ja Saturnus. Tuolloin täydellisen auringonpimennyksen yhteydessä reunimmaisten planeettojen rajaaman sektorin kulma oli vain 16 astetta.

Viimeksi viiden planeetan muodostama suora eli konjunktio tapahtui 5.5.2000.

Kyseinen ilmiö toistuu pari kertaa vuosisadassa ja seuraavan kerran viiden planeetan suora on mahdollista nähdä 8.9.2040.

Halleyn komeetta

26.8.1682 Edmond Halley näki ensimmäisen kerran komeetan, joka myöhemmiin tultaisiin nimeämään hänen mukaansa. Ei kuitenkaan pidä paikkansa, että Edmond Halley oli ensimmäinen ihminen joka havaitsi kyseisen komeetan. Halleyn komeetasta on kirjallisia mainintoja jo vuodelta 466 ennen ajanlaskun alkua.

Jotkut ovat esittäneet, että Jeesuksen syntymästä kertova Betlehemin tähti, olisi ollut juuri Halleyn komeetta. Komeetta oli nähtävissä 12 ennen ajanlaskua, jolloin kiinalaiset olivat tehneet siitä merkinnän.

Harvinaisen kirkasta taivaankappaletta oli havainnoinut myös Petrus Apianus vuonna 1531 sekä Johannes Kepler vuonna 1507. Edmon Halley yhdisti edeltäjiensa havainnot ja käytti hyväkseen Newtonin juuri laatimia lakeja laskeakseen Jupiterin ja Saturnuksen painovoiman vaikutuksia komeettojen olettuihin kiertoratoihin.

Halleyn komeetta 1986 // Shutterstock

Vuonna 1705 Halley päätteli tutkimustensa perusteella, että komeetta, jonka hän oli nähnyt vuosia aikaisemmin ilmestyisi seuraavan kerran paljailla silmillä havaittavaksi vuonna 1758. Halleyn mukaan komeetan kiertoaika Auringon ympäri oli siis 76 vuotta.

Lopulta 1758 komeetta ilmestyi taivaalle siten, miten Edmond Halley oli uskonut sen tapahtuvan. Komeetan kiertoajan laskemista pidettiin niin suurena saavutuksena, että tämä universumin tunnetuin komeetta sai lopulta nimen Halleyn komeetta.

Sen viimeisimmät perihelit, eli komeetan radan aurinkoa lähimmät pisteet, toteutuivat vuosina 1910 ja 1986

Seuraavan kerran Halleyn komeetta on siis näkyvissä heinäkuussa 2061. Toisin kuin vuonna 1986, niin vuonna 2061 komeetan periheli on Maan kanssa samalla puolella Aurinkoa. Tämä tarkoittaa maasta katsottuna näyttävää komeetta.

Kuinka vanha sää oot tuolloin? Mä ite toivon, että 76-vuotias Petteri on myös ihailemassa tuolloin Halleyn komeettaa.

Supernovaräjähdys

Maasta käsin paljailla silmillä nähtävä Supernova-räjähdys on varmasti vaikuttavin näky, mitä universumi voi tarjota.

Supernova on tähden räjähdys, joka voi syntyä kahdella eri tavalla. Ensimmäinen tapa on se, että massiivinen tähti luhistuu fuusioreaktion loputtua oman painovoimansa johdosta neutronitähdeksi tai mustaksi aukoksi.

Jättiläistähti Betelgeuze on potentiaalinen supernovakandidaatti // Shutterstock

Toinen tapa on se, että kaksoistähtijärjestelmässä valkoinen kääpiötähti voi kasvattaa massaan yli niin kutsutun Chandrasekharin rajan. Tällöin tähden aine muuntuu neutroneiksi ja tähti romahtaa neutronitähdeksi.

SN 1006 oli todennäköisesti kirkkain historiallisena aikana havaittu supernova. Se näkyi maahan noin 16 kertaa kirkkaampana kuin Venus. Kyseinen supernova tuli näkyviin huhtikuun 30. ja toukokuun 1. päivien välisenä yönä vuonna 1006.

Havaintoja SN 1006 supernovasta on Kiinasta, Japanista, Nykyisen Irakin alueelta, Egyptistä, Italiasta ja Sveitsistä.

Viikkojen ajan SN 1006 näkyi paljailla silmiä päivisin ja jopa 2,5 vuoden ajan se oli öiseltä taivaalta havaittavissa.

Vuonna 2020 jättiläistähti Betelgeuzen havaittiin himmenevän merkittävästi. Erityisesti jännitystä tuolloin lisäsi painovoima-aalto, joka on peräisin juuri Betelgeuzen tienoilta taivaalla. Tämä nähtiin mahdollisuutena sille että Betelgeusen supernova-räjähdys olisi alkamassa.

Joka tapauksessa, tarkkaa ajankohtaa Betelgeuzen räjähtämiselle ei tunneta. Lisäksi Tapahtunut räjähdys voidaan havaita Maassa vasta, kun sen valo saavuttaa Maan, eli noin 650 vuotta räjähdyksen jälkeen.

Jos kuitenkin Betelgeuzen supernova-räjähdys tulisi näkyviin maapallolla meidän elinaikana, luvassa olisi luultavasti suurempi spektaakkeli, mitä SN 1006 aikanaan aiheutti. Joidenkin arivoiden mukaan Betelgeuzen räjähtäminen supernovana näkyisi kirkkaampana kuin täysi kuu!

Betelgeuze ei suinkaan ole ainoa supernovakandidaatti. Linnunradan kokoisissa galakseissa supernovia esiintyy keskimäärin 50 vuoden välein. Supernovien havaitseminen on myös kehittynyt huimasti ja esimerkiksi vuonna 2013 löydettiin 1454 supernovaa.

Sellaiset supernovat, joita voi havaita paljailla silmillä ovat äärimmäisen harvinaisia ja niitä tapahtuu tyypillisesti muutaman sadan vuoden välein! Toivoa ei supernovan näkemisestä ei kuitenkaan kannata heittää romukoppaan!

Jos paljaalla silmällä ei tätä tähtitaivaan ilotulitusta pääse todistamaan, niin tulevaisuuden kehittyneet havaintolaitteet voivat tarjota mahdollisuuden tulevien supernovien havaitsemiseen.