2. kesä 2022 8 min read Onnettomuudet ja luonnonkatastrofit

Tsernobylin katastrofin seuraukset

Tšernobylin ydinkatastrofin vakavuutta ei heti ymmärretty. Yöllä tapahtuneen onnettomuuden jälkeen, aamu valkeni läheisen Prypjatin kaupungin asukkaille lähes normaaliin tapaan.

Ilma oli aurinkoinen ja lapset kerääntyivät koululle harjoittelemaan tulevan vappujuhlan ohjelmaa. Aurinkoinen sää houkutteli monet Prypjatin kaupungin asukkaat ottamaan aurinkoa.

Moni auringonpalvoja huomasi kuitenkin pian, että rusketus tarttui tuona aamuna poikkeuksellisen nopeasti.

Samaan aikaan sairaalaan oli tuotu pelastustöissä mukana olleita palomiehiä. Eräs heistä oli Vasily Ignatenko, jonka vaimo oli Lyudmilla oli tullut tapaamaan häntä sairaalaan.

Aluksi lääkärit eivät meinanneet päästää Lyudmillaa tapaamaan miestään. Kun hänelle viimein annettiin lupa hän näki sängyssä miehensä, jonka kasvot olivat niin turvoksissa, että silmiä tuskin näkyi. Lyudmilla ei varsinaisesti helpottunut näkemästään.

Päivän edetessä myös monet Prypjatin asukkaista alkoivat epäilemaan, että jotain pahaa ja erikoista oli tapahtunut. Vaikka televisiossa tai radiossa Tšernobylin onnettomuudesta ei puhuttu mitään, niin joku tiesi kertoa, että paikalliset viranomaiset jakoivat ihmisille joditabletteja.

Syytä pelkoon todella oli. Tšernobylin tuhoutunut nelosreaktori säteili ympärilleen näkymätöntä kuolemaa.

Voit katsoa artikkelin myös videomuodossa!

Tämä artikkeli jatkaa siitä, mihin edellinen Tšernobyl artikkeli jäi. Myös tuo edellinen artikkeli löytyy videomuodossa!

Prypjatin evakuoinnissa viivyteltiin

Jälkeenpäin kaikille on selvää, että Prypjatin kaupungin ja sen lähialueen asukkaat olisi pitänyt evakuoida välittömästi onnettomuuden tapahduttua. Näin ei kuitenkaan tuolloin tehty. Eräs syy tähän oli se, että kukaan ei todellisuudessa vielä tiennyt, kuinka paljon tuhoutunut reaktori säteili ympärilleen.

Tuohon aikaan käytössä oli vielä vanhahtava säteilytyksen yksikkö Röngten. Suurinpiirtein 500 Röngteniä viidessä tunnissa on ihmiselle tappava annos.

Tšernobylin ydinvoimalassa oli olemassa kaksi säteilymittaria, joiden asteikko ulottui 1000 Röngteniin sekunnissa. No toinen näistä säteilymittareista oli tuhoutunut onnettomuudessa ja toinen ei suostunut käynnistymään.

Niimpä alueella vallitsevaa säteilyä jouduttiin arvioimaan mittareilla, joiden asteikko ulottui ainoastaan 0,001 R/s. Tästä syystä todellisista säteilymäärää ei pystytty sanomaan. Myöhemmin on selvitetty, että tuhoutuneen nelosreaktorin säteilyn voimakkuus oli 20 000 röntgeniä tunnissa

Niimpä Kun Neuvostoliiton energia- ja sähköministeri saapui onnettomuuspäivänä Prypjatiin, hänelle ei pysytty kertomaan onnettomuuden todellista vakavuutta. Vasta seuraavana aamuna eli 27.4 useiden mittausten ja silminnäkijäkertomusten jälkeen tilanteen vakavuus alkoi valjeta päättäjille. He antoivat evakuointikäskyn. Tuolloin onnettomuudesta oli kulunut 36 tuntia.

Tuolloin Prypjatin kaduilla autoon klinnitetystä kaiuttimesta alkoi kuulua evakuointikäsky, jossa ihmisten käskettiin menemään koteihinsa ja sulkemaan ikkunat. Tuossa käyskyssä mainittiin myös, että kaupunki evakuoitaisiin tuon päivän aikana.

Ihmiset tottelivat käskyä ja menivät koteihinsa pakkaamaan mukaan otettavia välttämättömiä tavaroita. Useimmat luulivat lähtevänsä pois vain muutamaksi päiväksi.

Kohonneita säteilypitoisuuksia Suomessa asti

Radioaktiiviset aineet, jotka Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuudessa vapautuivat ilmaan, kulkeutuivat ilmavirtausten mukana Suomen ylle noin vuorokaudessa. Nämä ilmamassat olivat kuitenkin niin korkealla, että korkeita säteilypitoisuuksia ei heti maasta käsin pystytty havaitsemaan.

Ensimmäiset havainnot tehtiin Suomessa Nurmijärvellä ilmatieteen laitoksen mittausasemalla. Tämän jälkeen korkeita säteilypitoisuuksia havaittiin puolustusvoimien mittausasemalla kajaanissa. Tieto korkeista säteilyarvoista saavutti Säteilyturvakeskuksen maanantaina 28.4 kello 10.

Ruotsissa korkeita radioaktiivisuuspitoisuuksia huomattiin jo edellisenä päivänä. Ruotsi oli tuolloin tiedustellut Neuvostoliitosta mahdollisesta ydinonnettomuudesta, mutta vahvistusta tiedolle ei tullut.

Myös Suomesta oli otettu jo sunnuntaina yhteyttä Yleisradion silloiseen Moskovan kirjeenvaihtaja Yrjö Länsipuroon. Häntä oli pyydetty tarkistamaan, oliko ydinvoimalaonnettomuus tapahtunut, niin kuin Ruotsista saadut tiedot kertoivat.

No kuten arvata saattaa, tämäkään yritys ei tuottanut tulosta.

Maanantai aamuna Ruotsissa luultiin, että maan omassa Forsmarkin ydinvoimalassa olisi tapahtunut onnettomuus. Tuolloin erään työntekijän vaatteista oli mitattu korkeita säteilypitoisuuksia.

Koska mitään varmaa tietoa ei kenelläkään ollut, arveltiin että Neuvostoliitossa olisi suoritettu Ydinkoe. Analyysit kuitenkin vahvistivat, että säteily oli peräisin ydinvoimalasta. Ruotsalaiset tiedemiehet pystyivät myös paikallistamaan säteilyn lähteen melko tarkasti.

Neuvostoliitto tiedottaa onnettomuudesta

Onnettomuuden vakavuutta ei ymmärretty tai haluttu ymmärtää myöskään Moskovan Kremlissä- Vielä maanantaina, jolloin evakuoinnit voimalan lähikaupungeista oli jo saatu käyntiin, Neuvostoliiton ulkoministeriö järjesti tiedoitustilaisuuden Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta.

Jotain kertoo tiedotustilaisuuden otsikko, joka oli ”Yhdysvaltain ideologisten keskusten myyräntyö Neuvostoliittoa vastaan”

Kylmän sodan asetelma vuonna 1986 // Shutterstock

Vasta maanantai-iltana Neuvostoliiton uutistoimisto TASS kertoi, että Tšernobylin ydinvoimalassa on tapahtunut onnettomuus. Tuolloin mainittiin myös, että onnettomuudella oli uhreja, mutta tarkempia tietoja ei Moskovasta herunut.

Tieto onnettomuudesa leviää kulovalkean tavoin

Uutiset Tšernobylissä tapahtuneesta onnettomuudesta herättivät huolta ja jopa pakokauhua ympäri maailmaa. Huoleen oli todella aihetta, sillä tuuli levittiä radioaktiivisia hiukkasia ympäri Eurooppaa. Esimerkiksi Kreikassa vanhempia ohjeistettiin pitämään lapset sisätiloissa ja maassa oli havaittavissa jopa joukkohysteriaa.

Ympäri Eurooppaa ihmiset tungeksivat marketteihin ostamaan pullovettä ja säilykkeitä. Myös joditabletit loppuivat monin paikoin.

Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta oltiin huolissaan myös rapakon toisella puolella. Euroopasta tulijat tutkittiin säteilymittarilla ennen kuin heidät päästettiin maahan.

Muutaman päivän kuluttua radioaktiivisuuden havaittiin olevan koholla monin paikoin Kalifornian osalvatiossa ja muuallakin Jenkkien länsirannikolla.

Kuitenkaan tässäkään vaiheessa virallista tietoa onnettomuuden laajuudesta ja vakavuudesta ei ollut saatavilla.

Sammutusta jatketaan helikopterien avulla

On hurjaa ajatella, että samaan aikaan kun tieto Tsernobylin onnettomuudesta levisi ympäri maailmaa, Tsernobylin nelosreaktori paloi edelleen. Sitä oli yritetty sammuttaa vedellä, mutta ilman tuloksia.

Sunnuntaina, eli päivä onnettomuuden jälkeen, aloitettiin sammutustöiden seuraava vaihe. Kuuden päivän ajan helikopterit lensivät avoimen reaktorin ylle pudottaen siihen yhteensä 2600 tonnia hiekkaa, 2400 tonnia lyijyä ja 40 tonnia booria. Lisäksi helikoptereista pudotettiin savea ja dolomiittia.

Lentäminen palavan reaktorin yläpuolelle on tietysti äärimmäisen vaarallinen tehtävä. Helikopterilentäjiin kohdistui valtava määrä säteilyä.

Sammuttamisessa onnistuttiin ainoastaan osittain. Tämä johtui siitä, että reaktorin repeytynyt kansi peitti osan reaktorista. Lisäksi osa käytetystä sammutusmateriaalista putosi reaktiohalliin.

Vaikka reaktoriin pudotettu materiaali sammutti tai ainakin hillitsi grafiitin palamista, se samalla esti jälkilämmön siirtymisen vaurioituneesta polttoaineesta. Tämän takia polttoaineen lämpötila pysyi korkeana ja reaktiossa syntyneiden fissiotuotteiden päästöt jatkuivat aina toukokuun puolelle saakka.

Tähän väliin sellanen kysymys, että ootko nähny HBO:n mainiota Chernobyl sarjaa?

Tuossa sarjassahan näytettiin että helikopteri putosi reaktoriin. Sarjassa syyksi mainittiin korkea säteilypitoisuus. Tämä ei pidä paikkaansa.

Onnettomuuden avustustöissä putosi kyllä yksi helikopteri. Tämä tapahtui lokakuussa 1986. Tuolloin helikopteri törmäsi nostokurkeen ja putosi alas.

Yhteensä noin 600 sammutus- ja raivaustöihin osallistunutta lentäjää kuoli muutamassa vuodessa erilaisiin säteilysairauksiin.

Toisen ydinräjähdyksen uhka

Varsinaisen onnettomuuden jälkeen, ilmassa leijui myös toisen ydinräjähdyksen uhka. Nimittäin reaktorin sammutuksen yhteydessä käytettiin aivan järkyttävät määrät vettä, joka sitten kerääntyi tuhoutuneen reaktorin alle.

Riskinä oli, että kuuma reaktori putoaisi veteen ja aiheuttaisi sarjan valtavia höyryräjähdyksiä. Tämän seurauksena ilmoille olisi purkautunut niin valtavat määrät säteilyä, että suuri osa Eurooppaa olisi pitänyt evakuoida.

Tämän vesialtaan tyhjentäminen piti suorittaa manuaalisesti. Lähtisitkö sää sukeltamaan sulavan ydinreaktorin alle?

No kolme urheaa miestä sitten päättivät hoitaa homman. Alexei Ananenko, Valeriy Bezpalov ja Boris Baranov sukelsivat todella saastuneeseen veteen ruuvaamaan venttiilit irti, jotta vesi pääsisi altaasta pois.

Näiden kolmen miehen urheuden takia, Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus ei muuttunut vielä suuremmaksi katastrofiksi.

Jättimäinen raivaus- ja siivousoperaatio

Katastrofin laajuuden rajoittamiseksi Neuvostoliiton hallitus määräsi Tsernobylin ydinvoimalan alueelle työläisiä siivous- ja raivaustöihin. Lisäksi kymmenettuhannet sotilaat oli komennettu raivaus- ja siivoustöihin. Heidän tehtävänään oli kaataa ja haudata maahan tuhansia puita, ampua eläimet, pestä tiet ja puhdistaa 60 000 rakennusta kemikaaleilla.

Tšernobylin ydinvoimalaitosta lähinnä oleva kaupunki, 49 000 asukkaan Pripjat, evakuoitiin parin vuorokauden kuluessa onnettomuudesta. Voimalaitoksen ympärille muodostettiin 30 km suoja-alue, joka tyhjennettiin ihmisistä toukokuun ensimmäisen viikon aikana. Yhteensä tältä alueelta evakuoitiin noin 50 000 ihmistä.

Joulukuuhun 1986 mennessä yli puoli miljoonaa ihmistä oli osallistunut onnettomuuden jälkien siivoamiseen.

Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkien siivoaminen oli valtava urakka // Shutterstock

Suurimmalla osalla näistä ihmisistä ei ollut käytössään tarpeellisia suojavarusteita ja monet uurastivat pelkästään tavalliset vaatteet suojanaan. Kasvosuojaimet olisivat olleet välttämättömät kaikille alueella oleville, mutta niitä käyttivät vain harvat.

Vuoden 1986 loppuun mennessä yhteensä 116 000 ihmistä oli joutunut lähtemään evakkoon.

Onnettomuuden jälkeen reaktorin päälle rakennettiin betoninen suojakuori, joka valmistui marraskuussa 1986.

Johtopäätösten aika ja syyllisten löytäminen

Onnettomuuden jälkeen perustettiin komitea, jonka tarkoitu oli selvittää, mikä aiheutti katastrofin ja miten siitä selvittäisiin mahdollisimman hyvin. Komitean johtoon nimitettiin neuvostoliittolainen ydinfyysikko ja Venäjän tiedeakatemian jäsen Valeri Legasov

Komitean johtaja Valeri Legasov // IAEA Imagebank CC BY-SA 2.0

Legasov tuli tunnetuksi siitä, että hän suhtautui avoimen kriittisesti onnettomuustutkintaan. Hän myös raportoi havainnoistaan muille tutkijoille ja lehdistölle. Elokuussa 1986 Legasov esitti komitean raportin Kansainvälisen atomienergiajärjestön erikoiskokouksessa Wienissä.

Kuten aikaisemmin oon maininnut, niin Neuvostoliitto ei kauhean avoimesti halunnut myöntää onnettomuuden vakavuutta ja sitä, että neuvostoliittolainen reaktori tyyppi oli osasyynä katastrofiin. Näin ollen Legasovin avoimuutta ja kriittisyyttä ei katsottu kauhean hyvällä.

Legasov sairastui myös itse säteilyn seurauksena. Lopulta hänen elämänsä kuitenkin päättyi Moskovassa 1988 tehtyyn itsemurhaan. Jälkeensä hän jätti ääninauhan, jossa kertoi kaikki tuntemansa faktat Tsernobylin ydinkatastrofista.

Lopulta Politbyroo erotti ydinvoimateollisuuden turvallisuudesta vastaavan valtionkomitean puheenjohtajan Jevgeni Kulevin ja kolme muta korkeaa virkamiestä ja antoi yhdelle ankaran varoituksen.

Heinäkuussa 1987 pidettiin oikeudenkäynti. Syytettyinä oli voimalan johtaja, neljä muuta käyttöhenkilökuntaan kuulunutta ja valtion ydinvoimaturvallisuuskomiteaa voimalassa edustanut tarkastaja. Heidät tuomittiin 2-10 vuoden vankeusrangaistuksiin.

Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatšov kirjoitti vuonna 1995 katastrofista muistelmissaan seuraavasti:

”Tšernobyl paljasti ne sairaudet, jotka jäytivät järjestelmäämme. Onnettomuus oli vakava muistutus siitä, kuinka vanhentunutta tekniikkamme oli ja miten huonossa kunnossa vanha järjestelmä oli.”

Monet ovat myös esittäneet ajatuksia, että Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuus oli eräänlainen lähtölaukaus Neuvostoliiton luhistumiselle.

Venäjän hyökkkäyssota Ukrainassa muistutti Ydinvoiman riskeistä

Tšernobylin ydinvoimala on jälleen vuonna 2022 ollut uutisissa. Heti sodan ensimmäisinä päivinä Venäjän joukot valtasivat Tšernobylin ydinvoimala-alueen ja ottivat voimalan työntekijät panttivangeiksi.

Ukrainan ydinviranomaiset ilmoittivat hyökkäyksen alkamisen jälkeisenä päivänä, että Tshernobylin säteilytaso oli noussut. Tämä johtui siitä, että alueella oli ajettu raskailla sotilasajoneuvoilla.

No Tsernbylin ydinvoimalan työntekijöitä on jälkeenpäin haastateltu Venäläisten sotilaiden toimista Ydinvoimala-alueella. Lausunnot ovat aika kylmääviä.

Heidän mukaansa Venäläiset sotilaat eivät juuri välittäneet alueella olevasta korkeasta säteilystä. Lisäksi kun heiltä oli kysytty, tiesivätkö he vuoden 1986 katastrofista, paljastui että oslla sotilaista ei ollut aavistustakaan, millaisessa laitoksessa he olivat.

Uhrien tarkka lukumäärä ei ole tiedossa

No Kuinka moni ihminen sitten kuoli Tsernobylin ydinkatastrofissa ja siitä seuranneesta säteilystä. Tähän kysymykseen on mahdoton löytää tarkkaa vastausta ja eri tahojen arviot poikkeavat paljon toisistaan.

Itse Ydinvoimalan räjähdyksen yhteydessä kuoli ainoastaan yksi ihminen. Tämän lisäksi toinen ihminen menehtyi saamiinsa palovammoihin.

Venäjän tiedeakatemia on ilmoittanut, että katastrofissa kuoli yhteensä 210 000 ihmistä. Greenpeace arvioi kuolemantapausten lukumääräksi 93 000.

Toisaalta WHO:n Tšernobyl-raportissa vuodelta 2006 todetaan, että akuutti säteilysairaus (ARS) diagnosoitiin kaikkiaan 134 henkilöllä. Näistä 28 kuoli vuonna 1986 ja 19 vuosina 1987–2004.

Onnettomuuden jälkeen on tutkittu kaikkiaan 61 000 pelastustyöntekijän sairauksia. Vuosina 1991–1995 tässä ryhmässä todettiin kaikkiaan 4 995 eri syistä johtuvaa kuolemantapausta ja tästä määrästä 4,6 % voitiin yhdistää suoraan tai epäsuorasti säteilyyn.

Tsernobylin alueelle ei voi vielä hetkeen muuttaa // Shtterstock

Lopullista lukemaa ei varmasti koskaan saada selville, sillä syöpään sairastuminen on yleensä monen asian summa.

Jotain tästä katastrofista kertoo kuitenkin se, että Tsernobylin lähialueille ei tämän hetken tiedon mukaan voida muuttaa seuraavaan 20 000 vuoteen!