Venäläinen unitutkimus

Petteri Mikkonen -

Venäläinen unitutkimus on kertomus viiden koehenkilön altistumisesta kokeelliselle unta estävälle stimulantille neuvostoaikaisessa tieteellisessä kokeessa. Kyseinen urbaani legenda tai creepypasta on kauhutarina, joka on kiertänyt pitkin Internetiä.

Venäläisen uutissivusto Russia Beyondin mukaan tarina on peräisin eräältä foorumilta, missä käyttäjiä kehoitettiin kertomaan mahdollisimman pelottava urbaani legenda. Monet kansainväliset uutistoimistot ovat jäljittäneet tarinan creepypasta Wikiin, jonne se oli julkaistu 10.8.2010 OrangeSoda nimisen käyttäjän toimesta.

Vaikka Venäläinen unitutkimus onkin vain urbaani kauhulegenda se on silti kaikessa kammottavuudessaan mielenkiintoinen tarina. Tässä artikkelissa käydään tuo kauhukertomus läpi ja pohditaan sitä, miksei se voi olla totta.

Jos siis pelottavat videot ei oo sun juttu, niin suosittelen välttämään tätä kuumottavaa tarinaa.

Creepypastat ovat netissä kiertäviä kauhutarinoita // Shutterstock

Urbaanit legendat ja creepypastat

Urbaanit legendat eli suomalaisittain hauskasti kaupunkitarinat ovat määritelmänsä mukana kaupungistuneessa yhteisössä kiertäviä ja totena pidettyjä tarinoita, jotka kuitenkin tavallisesti ovat vailla todellisuuspohjaa.

Urbaanit legendat saattavat perustua tositapahtumiin, mutta usein ne ovat ihmisten suussa muuttaneet muotoaan ja niistä löytyy usein yksityiskohtia, jota siinä alkuperäisessä kertomuksessa ei ollut. Monet urbaanit legendat, joihin me suomalaiset törmäämme ovat jo ennen sitä kiertäneet kauan ympäri maapalloa mantereelta toiselle.

Creepypastat ovat kauhuun liittyviä legendoja, joita jaetaan internetissä. Myöhemmin creepypastasta on tullut yleistermi kaikelle nettiin lähetetylle kauhusisällölle, joka voi tekstin lisäksi sisältää myös kuvia ja videoita. Yleensä creepypastat ovat lyhyitä, käyttäjien luomia ja paranormaaleja tarinoita, joiden tarkoitus on peloitella lukijoita. Creepypastojen aiheet ovat monipuolisia. Ihmisiä voidaan pelotella esimerkiksi haamuilla, murhilla ja zombeilla.

Zombiet ovat Creepypastojen vakiokalustoa // Shutterstock

Creepypasta termin tarkkaa alkuperää ei tunneta. Niitä on myös vaikea tutkia, sillä ne kirjoitetaan usein anonyymisti ja jaetaan useita kertoja uudelleen. Joidenkin lähteiden mukaan Creepypastat syntyivät jo 1990-luvulla.

Monet genren tärkeimmät sivustot syntyivät 2000 luvun lopussa ja 2010-luvun alussa. Esimerkiksi Creepypasta.com perustettiin 2008 ja Creepypasta Wiki 2010. Samoihin aikoihin perustettiin myös Redditin NoSleep -subreddit. Ite tykkään varsinkin tota Reddittiä lueskella.

Venäläinen unitutkimus

Kuten edellä kerroin, niin creepypastoihin ja urbaaneihin legendoihin kuuluu se, että tarina saattaa muuttua jonkin verran kun sitä kerrotaan eteenpäin. Näin on myös Venäläisen unitutkimuksen kanssa.

Venäläinen unitutkimus videomuodossa:

Venäläinen unitutkimus tapahtui 1940-luvun loppupuolella. Tuolloin Neuvostoliittolaiset tutkijat pitivät viittä poliittista vankia hereillä käyttäen kokeellista piristävää kaasua.

Unitutkimus tapahtui legendan mukaan 1940-luvun loppupuolella Neuvostoliitossa // Shutterstock

Nämä viisi koehenkilöä oli suljettu huoneeseen jossa heidän hengitystään pystyttiin tarkkailemaan. On hyvä huomioida, että 1940-luvulla ei ollut käytössä valvontakameroita, joten koehenkilöitä tarkkailtiin mikrofonien ja 12 cm paksun peili-ikkunan avulla. Tutkijat siis pystyivät katsomaan katsomaan huoneeseen, mutta koehenkilöt eivät nähneet ulos.

Tästä tarinasta on myös olemassa versioita, jossa huoneessa oli videokamerat. Oli niitä tai ei, niin sillä ei loppupeleissä ole hirveän paljon merkitystä tarinan lopputuloksen kannalta

Huone oli varustettu telttasängyillä, kuivamuonalla, juoksevalla vedellä ja vessalla. Lisäksi tilassa oli paljon kirjoja, joita koehenkilöiden oli mahdollista lukea. Kaiken kaikkiaan varusteita oli niin paljon, että se riittäisi 5 henkilölle yli 30 päivän ajaksi.

Ensimmäiset viisi päivää sujuivat hyvin, eivätkä koehenkilöt tehneet juuri vastarintaa. Tähän vaikuttit varmasti se, että koehenkilöt oli luvattu vapauttaa jos he eivät nukkuisi 30 päivään. Kuten aikaisemmin mainitsin, huoneessa oli mikrofoneja joilla tutkijat pystyivät kuuntelemaan koehenkilöiden puhetta. Neljännen päivän kohdalla koehenkilöiden keskustelut alkoivat synkkenemää. Koehenkilöt keskustelivat esimerkiksi traumaattisista menneisyyden tapahtumista ja näkemistään painajaisista.

Valvottuaan 5 yötä koehenkilöiden käymät keskustelut saivat synkkiä sävyjä // Shutterstock

Viidennen päivän aikana koehenkilöt alkoivat valittamaan niistä olosuhteista joissa heitä pidettiin. He myös arvostelivat tapahtumia, jotka olivat johtaneet heidän vangitsemiseensa. Tämän lisäksi koehenkilöiden vainoharhat lisääntyivät.

Pian koehenkilöt lopettivat toisilleen puhumisen ja alkoivatkuiskailemaan huoneessa olleisiin mikrofoneihin. Tutkijat ajattelivat, että kyseinen toiminta oli käytetyn piristävän kaasun sivuvaikutus.

Yhdeksäntenä päivänä yksi viidestä koehenkilöstä alkoi kiljumaan. Kolme tuntia kestäneen kirkumisen jälkeen hän ei saanut enää ääntä itsestään ulos. Tutkijat arvelivat, että koehenkilön äänihuulet olivat vaurioituneet.

Koehenkilöt alkoivat kirkua tuskaisesti // Shutterstock

Muut koehenkilöt eivät olleet reagoineet kiljumiseen millään tavalla ja olivat edelleen jatkaneet mikrofoneihin kuiskailua. Pian myös toinen vangeista alkoi kirkua ja asettaa kirjoja peili-ikkunan eteen, niin että tutkijat menettivät näköyhteyden huoneeseen. Tällöin myös kirkuminen loppui!

Piinaava hiljaisuus

Kului kolme päivää, eikä huoneesta kuulunut mitään. Tutkijat tarkastivat säännöllisesti mikrofonit siltä varalta, jos ne olisivat menneet epäkuntoon. Mikrofonit havaittiin toimiviksi, mutta silti huoneesta ei kuulunut mitään. Viisi koehenkilöä oli kuitenkin elossa, sen kertoi huoneen happitasoja mitannut järjestelmä, jonka mukaan koehenkilöiden hapenkäyttö vastasi tilannetta jossa ihminen treenaa fyysisesti kovaa.

14. Päivän aamuna tutkijat yrittivät ottaa yhteyttä huoneeseen puhelinta käyttäen. Vastausta ei kuulunut. Tutkijat ilmoittivat, että aikoisivat avata huoneen oven. He käskivät koehenkilöt makuulle lattialle. Pienenä porkkana he ilmoittivat, että jos koehenkilöt noudattaisivat käskyä, yksi heistä vapautettaisiin.

Tutkijoiden hämmästykseksi huoneesta kuului vain yksi lause: ”Me emme halua vapautua”

Tutkimuksen rahoittajana toimiva Neuvostoliiton armeija kutsuttiin tässä vaiheessa paikalle. He olivat pettyneitä siihen, etteivät tutkijat enää olleet perillä huoneen tapahtumista. Niinpä ovi päätettiin avata 15. päivän keskiyöllä.

Kammottava löytö

Testihuone tyhjennettiin piristävästä kaasusta ja tilalle päästettiin raikasta ilmaa. Heti tämän jälkeen huoneesta alkoi kuulua vaikerrusta ja anelua. Koehenkilöt vaativat, että kaasu tuli laittaa takaisin päälle.

Kun armeijan sotilaat astuivat sisälle huoneeseen, heitä kohtasi järkyttävä näky. Ensinnäkään huoneessa olleeseen ravintoon ei oltu koskettu noin viiten päivään. Neljä viidestä testihenkilöstä oli edelleen elossa, vaikkakaan heidän fyysinen tilansa oli aikana kaukana siitä mitä elämäksi kutsutaan.

He olivat nimittäin raadelleet käsin palasia irti ruumiistaan. Huoneen keskellä ollut viemäri oli tukossa ja huoneen lattialla oli senttien paksuinen verinen vesikerros. Huoneesen tulleet armeijan sotilaat järkyttyivät entisestään kun he huomasivat, että osa koehenkilöiden sisäelimistä oli myös poistettu.

Koehenkilöiden myös havaittiin syövän näitä irtirevittyjä ruumiinosia.

Koehenkilöt olivat repineet itsestään palasisa irti // Shutterstock

Järkyttyneet sotilaat poistuivat huoneesta. Vaikka he olivat armeijan karaistuneimpia sotilaita, osa heistä ei enää suostunut palaamaan huoneeseen.

Unitutkimuksen karmiva päätös

Tähän väliin huomautus, että jos tätä tarinaa lukee muualta netistä, niin tapahtumien kuvailu on usein huomattavasti yksityiskohtaisempaa! Tämä on siis ikäänkuin mun tekemä versio tarinasta!

Kaikkien yllätykseksi testihenkilöt aloittivat rajun kamppailun kun heitä yritettiin viedä pois huoneesta. Samalla myös yksi neuvostosotilas sai surmansa ja yksi haavoittui vakavasti.

Kamppailun tuoksinassa yksi testihenkilö oli loukkaantunut vakavasti (Ihan kun hän ei tässä vaiheessa olisi jo ollut melko heikossa hapessa). Tutkijat yrittivät rauhoittaa häntä antamalla hänelle 10 kertaisen määrän morfiinia normaaliin verrattuna. Tarina kertoo, että kun tämän testihenkilön sydän oli lakannut lyömästä, hän kirkui edelleen ja vaati ponnekkaasti lisää piristävää kaasua. Lopulta kuitenkin äänet lakkasivat.

Tässä vaiheessa oli jäljellä 3 testihenkilöä, jotka kaikki pyrittiin rauhoittamaan. Kuten tuossa aikaisemmassakin tapauksessa, niin myös nämä kolme taistelivat villieläimen tavoin ja vaativat kaasua. Yksitellen äänet kuitenkin vaimenivat. Maininnan arvoista on se, että tutkittaessa erään, jo kuolleen, testihenkilön veren happipitoisuutta huomattiin, että se oli kolminkertainen tavalliseen ihmiseen verrattuna.

Tutkijoilla oli tarkoitus kursia koehenkilöt takaisin kasaan. Jostain tuntemattomasta syystä he suorittivat kahden viimeisen kohdalla tämän operaation ilman nukutusainetta. Eräs koehenkilö yritti sanoa jotain leikkausoperaation jälkeeen. Ilmeisesti äänihuulet olivat vaurioituneet ja hän sai palan paperia johon hän kirjoitti ”Jatka leikkaamista”

Kertomuksessa koehenkilöitä yritettiin lamauttaa ties millä aineella, ilman merkittäviä tuloksia. Heidän kerrottiin nauravan hysteerisesti ja vaativan koko ajan lisää kaasua. Lisäksi he ilmoittivat, että heidän täytyy pysyä hereillä!

Lopulta kaksi vielä elossa ollutte testihenkilöä määrättiin suljettavaksi takaisin koehuoneeseen. Lisäksi heille sanottiin, että piristävä kaasu laitettaisiin takaisin päälle. Kamppailu loppui välittömästi. Toisaalta heidät oli kiinnitetty nahkaremmeillä kiinni ja heidän elintoimintojansa tarkkailtiin. Heidän kanssaan huoneeseen määrättiin myös kolme tutkijaa. Ymmärrettävistä syistä nämä tutkijat eivät olleet kovinkaan innostuneita tästä asiasta.

Lopulta toiseksi viimeinen testihenkilö nukahti ja lopulta myös hänen sydämensä pysähtyi. Kukaan tutkijoista ei halunnut vapaaehtoisesti jäädä huoneeseen viimeisen, vielä elossa olevan, testihenkilön kanssa. Yksi tutkijoista kysyi häneltä, mikä sinä olet?

Viimeinen testihenkilö hymyili ja vastasi

”Oletko unohtanut sen noin helposti?”
”Me olemme sinä. Me olemme hulluus, joka on kaikkien teidän sisällä. Rukoilemme vapautusta jokaisella hetkellä syvällä eläimillisissä mielissämme."
"Me olemme se miltä te piileksitte sängyssänne jokainen ilta”

Lopulta tutkija laukaisia aseen koehenkilöä kohti. Sydäntä mitattava monitorin käyrä suoreni ja testihenkilö sanoi heikolla ja hiljaisella äänellä ”Niin..pian…vapaa”.

Miksi tarina ei voi pitää paikkaansa?

Sellainen tarina. Oletko muuten kuullu ton aikasemmin? Mä kuulin ton ekaa kertaa jo vuosia sitten, mutta olin ehtinyt onnistuneesti unohtamaan oikeastaan kaiken. Jotenkin mulla on sellainen fiilis, että nyt toi tuntuu vielä absurdimmalta kuin silloin ensimmäiselle kerralla.

Lähetääs vähän perkaan Unitutkimusta läpi. Ensimmäinen kohta, joka tarinassa ei voi pitää paikkaansa on se, että nämä koehenkilöt olisivat onnistuneesti repimään itsestään elintärkeitä elimiä irti. Jos tätä joku olisi yrittänyt, olisi verenvuoto ollut niin suurta, että kyseinen henkilö olisi vähintäänkin mennyt shokkiin. Lopulta edessä olisi myös väistämättä ollut kuolema.

No toinen aika selkeä höpö höpö juttu on se että henkilö pystyisi juttelemaan jotain sen jälkeen kun sydän on lakannut lyömästä. Kehossa voi kyllä tapahtua erilaisia asioita kuoleman jälkeen, mutta juttelu ei ole yksi näistä asioista.

Kolmas epäilyksiä herättävä asia on valvottujen päivien määrä. On hyvin epätodennäköistä, että joku olisi noin toimelias sen jälkeen kun on valvonut 15 vuorokautta. On olemassa kyllä sairauksia, jotka aiheuttavat unettomuutta. Eräs tällainen sairaus on Fataali familiaalinen insomnia. Kyseessä on perinnöllinen sairaus, eikä sen taudinkuvaan kuulu omien sisäelintensä irtirepiminen ja niiden syöminen.

Randy Gardner niminen henkilö pitää hallussaan valvomisen ennätystä. Randy oli hereillä noin 11 vuorokautta. Tämä on myös tieteellisesti dokumentoitu!

Nyt joku sitten heittää vastapalloon, että ehkä se oli juuri tuo mystinen piristävä kaasu, joka sai nämä vangit muuttumaan itseään syöviksi zombieksi. No tällaisesta kaasusta ei ole olemassa mitään viitteitä historiassa. Mun on vaikea uskoa, että ainoa lähde tällaiselle kaasulle on kirjoitus netin keskustelufoorumilla, joka on erikoistunut pelottaviin asioihin.

Toki toisen maailmansodan aikana käytettiin erilaisia piristeitä monien maiden toimesta. Yksi tällainen oli saksalaisten kehittämä piristyslääke Pervitiini, joka oli käytännössa meta-amfetamiinipohjaista huumausainetta. Tämä piriste oli käytössä myös suomalaisilla sotilailla, jotka nimesivät sen höökipulveriksi.

Itse olen siis vahvasti sitä mieltä, että venäläinen unitutkimus on keksitty juttu. Toki voi olla mahdollista, että se perustuu löyhästi johonkin historian aikana suoritettuun ihmiskokeeseen. Tällaisesta kokeesta ei kuitenkaan ole mitään mainintaan missään historian kirjoissa!

Tähänkin siis pätee se vanha viisaus, ei kannata aina uskoa sitä mitä netissä sanotaan!

Lähteitä ja tutkittavaa